Helsingin kauppakorkeakoulun yrittäjyysprofessorin Arto Lahden Kalevassa esittämä ajatus 1990-luvulla kuopatun Kehitysaluerahaston eli Keran henkiin herättämisestä ei saa vastakaikua yritysten kehittämis- ja rahoitustyötä nykyään Keran jatkajana tekevästä Finnverasta eikä myöskään työvoima- ja elinkeino- eli te-keskuksista.
Lahti kaipasi Kalevan haastattelussa etenkin sitä yksilöllistä ja yrityslähtöistä otetta, jolla Kera tarjosi 1980- ja 90-luvuilla rahoitus- ja konsultointipaketteja yritysten liiketoiminnan kehittämiseen.
"Keran asiakasmäärä oli muutamia tuhansia 90-luvun alussa. Kun 90-luvun puolivälissä tarjontaan tulivat nämä pien- ja naisyrittäjälainat, niin asiakaslukumäärä räjähti. Meillä on nyt 26 000 asiakasta. Siitä seurasi se, että meidän yritystutkijoilla ei ole yhtä asiakasta kohti niin paljon aikaa kuin aikaisemmin", sanoo Finnveran toimitusjohtaja Markku Mäkinen.
"Suomessa on 15 työvoima- ja elinkeinokeskusta, jotka antavat neuvonta-, kehittämis-, koulutus- ja rahoituspalveluja noin 45 000 pk-yritykselle. Lisäksi kaikki Suomen 74 000 maatilaa ovat myös te-keskuksen asiakkaita", muistuttaa puolestaan teollisuusneuvos Marjukka Aarnio kauppa- ja teollisuusministeriön elinkeino-osaston te-keskusryhmästä.
Yritysten määrän lisäksi myös toimijoiden yhteiskunnallinen rooli asettaa tiettyjä reunaehtoja palveluiden tarjoajalle.
"Me olemme osa valtion aluehallintoa ja käytämme yhteiskunnan rahoja. Totta kai toimintatapa on silloin erilainen kuin jollain pääomasijoittajalla tai bisnesenkelillä", korostaa Pohjois-Pohjanmaan te-keskuksen johtaja Leila Helaakoski.
"Mekin olemme ensisijaisesti rahalaitos emmekä mikään yleiskonsultti, koska sitä palvelua saa tuolta markkinoilta ihan riittävästi", Finnveran Mäkinen jatkaa.
Yrityskentän toiveita
kuunnellaan
Markku Mäkinen muistuttaa, että vuosien varrella yritysmäärän valtavasta kasvusta huolimatta myös yksittäisiä toiveita on kuunneltu ja pystytty tarjoamaan kysyjille myös räätälöityjä palveluita.
"Meillä on ensinnäkin yhdessä ääripäässä pienlaina-asiakas, joka perustaa vaikka erikoisvaatekaupan. Hän saa meiltä lainan ja kaupan pyörimään eikä tarvitse enää jatkossa mitään apua. Toisessa päässä on lähinnä kasvukykyisiä yrityksiä, jotka tarvitsevat enemmän sparrausta. Olemme heidän tarpeeseen vastanneet säännöllisellä yhteydenpidolla, jossa kartoitetaan kulloinenkin rahoitustilanne ja tulevat tarpeet", Mäkinen sanoo ja kertoo Finnveran asiakkaista tällaisia yrityksiä olevan toista tuhatta.
Helaakosken mukaan suurin osa Pohjois-Pohjanmaan yrityksistäkin on sellaisia, jotka eivät koskaan tarvitse paikallisen te-keskuksen palveluita. Jos palveluita tarvitaan, aloite lähtee aina yrityksestä.
"Me emme väkisin mene mihinkään yritykseen, vaan asiakkaat hakeutuvat meidän luo. Me emme myöskään toimi itse konsultteina. Jos yrityksellä on esimerkiksi taloudellisia ongelmia, niin me tarjoamme apua sillä tavalla, että meillä on konsulttien tekemiä tuotteita, joiden kustannuksiin osallistumme. Yritys ja konsultti seurustelevat sitten keskenään ja katsovat, miten asioita pitäisi hoitaa. Vastuu on toki aina yrityksellä", Helaakoski painottaa.
Osaamisen
taso nousuun
Kauppa- ja teollisuusministeriön Marjukka Aarnio muistuttaa, että työvoima- ja elinkeinokeskukset ovat saaneet asiakkailtaan ja sidosryhmiltä viime vuosina yhä parempaa palautetta. Arvioissa on kehuttu muun muassa siitä, että keskukset ovat ottaneet suunnan tuotelähtöisyydestä kohti entistä asiakaslähtöisempää palvelua.
"Te-keskusten palveluprosesseissa on toki vielä paljon parannettavaa. Etenkin EU:n rakennerahastomaailmassa haku- ja maksatusmenettelyissä riittää kehitettävää", Aarnio myöntää.
Leila Helaakoski näkee te-keskusten tulevaisuuden haasteena yritysten rahoittamisen ohella ennen kaikkea yleiseen osaamisen tason noston.
"Voimme osallistua yritysten henkilökunnan koulutukseen, rekrytointikoulutukseen ja yritysjohdon koulutukseen. Tulevaisuudessa tähän pitää panostaa entistä enemmän, jotta osaamisen taso nousisi", Pohjois-Pohjanmaan te-keskuksen johtaja Leila Helaakoski sanoo.
