Keskustan kenttä on ladannut itsensä vaaliuhoon. Näin käy jokaisen vaalin alla. Keskustan lehdet röykyttävät muita ehdokkaita ja valtalehdet saavat kuulla kunniansa.
Nytkin kepulehdissä valitetaan, että Anneli Jäätteenmäkeä kiusataan, nimitellään ja häneen kohdistetaan ilkeämielisiä ja vähätteleviä letkautuksia.
Presidentinvaalien aikaan mikään ei keskustalaisille kelvannut. Lehdistä mittailtiin Esko Ahon ja Tarja Halosen vaalijuttujen palstamillimetrimääriä ja otsikoiden ja kuvien kokoja. Noita aikoja ei mielellään muistele.
Nytkin vaalitilanne on tiukka. Taas mittaillaan lehtien juttuja - ja moititaan valtamediaa puoluejohtajien värittämisestä. Jos "kiistelevä poliitikko" on negatiivista julkisuutta, olkoon sitten niin.
Tähän asti on voinut uskoa Elon laskuoppiin. Mutta kepun laskuoppi menee Elon ohi. Oululainen kaupunkilehti laskeskeli, että keskustan "teoreettinen kannatuskatto" Oulun vaalipiirissä on lähes 70 prosenttia.
Viime eduskuntavaaleissa keskusta sai äänistä 43,5 prosenttia ja yhdeksän kansanedustajaa eli puolet paikoista.
Lehti perustelee 70 prosentin "teoreettista kannatuskattoa" runsas vuosi sitten tehdyllä tutkimuksella. Sen mukaan 37 prosenttia sellaisista äänestäjistä, jotka eivät olleet jo keskustan kannattajia, piti puolueen äänestämistä joko täysin tai jokseenkin mahdollisena.
Ensimmäisen vaalikeskustelun aloituspuheenvuorojen kuvavalintakin oli pielessä. Anneli Jäätteenmäkeä ja Ville Itälää kuvattiin sivusta, mutta Paavo Lipponen pääsi puhumaan suoraan katsojille, kuin presidentti uudenvuodenpuheessa. Viesti kuulemma oli selvä: nyt alkaa tulla asiaa!
Näin mitättömistä asioista keskustassa tehdään härkäsiä!
Lipposen hallitukset eivät juuri ole antaneet rahaa kuntien monitoimihalleihin. Kahdeksan vuotta niukkuutta on kepun kunnille ikuisuus. Oma pääministeri on pakko saada. Jääminen oppositioon olisi katastrofi paitsi Jäätteenmäelle myös keskustan maakuntapoliitikoille. Kaikki on valjastettu sen eteen, että keskustasta tulee suurin puolue.
Onko kukaan ajatellut, miksi meillä pitää olla lähes 450 kuntaa? Siksikö, että maaseutukunnat ovat keskustan vaaliorganisaation selkäranka, aitoon korsimolaiseen tyyliin?
Maalaiskuntien hallinnossa värisuora on ainakin yhtä paha kuin Suomen ulkopoliittisessa johdossa. Jos kunnat löisivät hynttyyt yhteen, kepun tukiverkko hajoaisi, kun enää ei voitaisi palkita puolueaktiiveja kunnan viroilla ja luottamusmiespaikoilla.
Jos oikein inhottavaksi äityy, voisi pitää maakuntia korostavaa radiouudistustakin kepun poliittisena kaappauksena. Keskustan radiojohtajien jäljiltä ainakin Ylen radio-ohjelmat ovat aivan sekaisin.
Keskustan sanomaton tunnuslause on: jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan. Maksun aika on sitten, kun voitto on kotona.
Tilanne näillä raukoilla rajoilla on sikäli kiusallinen, että täkäläiset keput ovat suvaitsemattomia ja vallantäyteisiä. Kyllä city-kepulaisen kanssa toimeen tulee. Ja maakuntien edustajien kanssa - mutta vain Helsingissä. Mutta heti kun he saapuvat kotikonnuille, muuttuu ääni kellossa.
Sitten ihmetellään, kun muut puolueet eivät ala kepua. Kokoomuskin on jo kahdeksan vuotta ollut hallituksessa mieluummin taistolaiskommunistien kuin toisen porvaripuolueen kanssa.
Jäätteenmäki on vaatinut politiikkaan kunnollisia pöytätapoja. Jospa hän osoittikin sanansa omilleen.