Maailmaa ravisuttaneeseen globaaliin finanssikriisiin on etsitty syitä ja syyllisiä. Asiantuntijoiden käsitys lienee tällä hetkellä varsin yhdenmukainen: finanssikriisi aiheutui lukuisista eri tekijöistä, eikä mitään yksittäistä syytä voida löytää. Taustalla oli maailmantalouden erittäin voimakas kasvu, joka oli kasvattanut nousevien talouksien ylijäämiä ja jota "Maailman Suurimman Kuluttajan", Yhdysvaltain kotitalouksien, velaksi eläminen ruokki. Toisaalta kasvu loi maailmantalouteen uutta rahaa, mikä synnytti ylilikviditeettiä. Se taas alensi rahan hintaa ja johti siihen, että raha ohjautui entistä riskipitoisempiin kohteisiin. Kun omalla pääomalla tapahtuvaa riskinottoa vielä voimistettiin käyttämällä entistä enemmän velkavipua, kriisicocktailin olennaiset ainesosat olivat valmiina.
Maailmantalouden tasapainoon tai lähinnä sen puuttumiseen liittyvistä tekijöistä huolimatta on selvää, että kriisicocktailiin kirsikoita lisäilivät myös monet ongelmat markkinoiden toimintaympäristössä. Finanssimarkkinoiden arvoketjussa kaikki tekivät virheitä. Kotitalouksille luottoja myöntäneet eivät ottaneet huomioon omaisuuden arvoon liittyvää hintariskiä ja kuvittelivat kasvun jatkuvan ikuisesti.
Erilaisten rahoitustuotteiden liikkeeseenlaskijat eivät joko ymmärtäneet tai ainakaan halunneet kertoa tuotteisiin sisältyviä riskejä. Myös luottoluokittajat epäonnistuivat riskiarvioissaan ja johtivat sijoittajia harhaan. Toisaalta sijoittajat eivät tutkineet sijoituskohteitaan sillä huolellisuudella, jota heiltä olisi voinut odottaa. Sääntely ja valvonta eivät pysyneet vauhdissa mukana, kun markkinoiden näkymätön käsi ohjaili globaaleja pääomavirtoja ja mursi vanhoja rakenteita. Suomi säästyi lähes kaikilta virheiltä, mutta seurauksista kärsimme myös me.
Olisiko nämä virheet voitu ennakolta estää antamalla enemmän keppiä ja vähemmän porkkanaa? Ei varmasti kaikkia, mutta osa pahimmista virheistä ehkä.
Yleisesti ajatellaan, että yksi finanssikriisin aiheuttaja maailmalla oli kohtuuttomat ja väärin sidotut palkkiot. Ylilyönnit palkitsemisjärjestelmissä ovat aiheuttaneet närkästystä kaikkialla maailmassa. Palkkiot kannustivat finanssiketjun toimijoita ottamaan riskejä, joita he muutoin eivät olisi ottaneet. Toisaalta markkinoiden ylikuumeneminen kasvatti rahoitustuotteiden markkinoita niin, että tulospalkkiojärjestelmissä palkan liikkuvat osat paisuivat kohtuuttomiksi verrattuna työstä maksettavaan kiinteään peruspalkkaan.
On perusteltua, että kansainvälisillä foorumeilla ollaan nyt rakentamassa entistä tiukempaa ohjeistusta finanssitoimijoiden palkitsemisperiaatteille. G20-kokouksen vaadittua palkitsemiseen liittyvien sääntöjen uudelleentarkastelua kansainvälisestä pankkisääntelystä vastaava Baselin komitea julkaisi omat näkemyksensä asiasta viime viikon perjantaina.
Hieman yli kolmekymmentäsivuisessa ohjeessaan Baselin komitea ehdottaa lukuisia uudistuksia, joilla pyritään luomaan terveeseen ja kestävään riskienhallintaan kannustavaa palkkiopolitiikkaa ja estämään holtiton riskinotto. Palkitsemisessa on jatkossa otettava huomioon entistä paremmin finanssiyrityksen liiketoimintastrategia, liiketoiminnalliset tavoitteet, arvot ja pitkän aikavälin edut. Lyhytnäköisen voittojen hetkellisen maksimoinnin eetos lienee tullut tiensä päähän kaikessa elinkeinotoiminnassa. Finanssialalla sillä voi olla erityisen kohtalokkaita seurauksia.
Finanssitoimialan palkitsemiskäytännöt ovat vaihdelleet suuresti eri maiden ja erityyppisten toimijoiden välillä. Esimerkiksi vähittäispankkitoimintaan painottuneilla suomalaisilla finanssimarkkinoilla ei ole tapahtunut ylilyöntejä eikä tarvetta palkitsemista koskevien määräysten olennaiseen kiristämiseen ole.
Finanssiala on toiminut Suomessa itsesäätelyn ja asiaa koskevien viranomaisohjeiden mukaisesti. Palkitsemisperiaatteet ja niiden mukainen palkitseminen eivät ole johtaneet yritysten toiminnan kannalta ylisuurien riskien ottamiseen. Yritysten pitkäjännitteinen toiminta tai suomalaisen finanssijärjestelmän toimintakyky eivät ole vaarantuneet. Kepit ja porkkanat ovat olleet tasapainossa.
On tärkeää ymmärtää, että kansainvälisen finanssikriisin taustalla on ollut niin lukuisa määrä tekijöitä, ettei palkitsemista koskeville uudistuksille tule antaa liian suurta roolia valvontaviranomaisten toimissa ja tulevien kriisien ennaltaehkäisemisessä ja hallinnassa. Monien muiden tekijöiden vaikutukset kriisin syntyyn ovat olleet suurempia kuin finanssiyritysten palkitsemismenettelyjen puutteet tai ylilyönnit.
Jos siis ajatellaan, että markkinoilla päästään entistä hallitumpaan laukkaan käyttäen keppihevosena ainoastaan palkitsemisjärjestelmien kiristämistä, ollaan väärässä. Se voisi johtaa kriisin syvempien syiden huomiotta jättämiseen eikä niiden uudelleen syntymisen estämiseen.
Finanssikriisiä emme olisi voineet kokonaan estää, vaikka palkitsemisjärjestelmät olisivat olleet toisenlaisia. Kaiken tapahtuneen analysointi voi auttaa estämään pahimmat ylilyönnit tulevaisuudessa ja ymmärtämään toimintaympäristön syy-seuraus-suhteet aiempaa syvällisemmin.
Suomalaisen rap-artisti Fintelligentsin biisissä todetaan, että päästäkseen määränpäähän on pysyttävä matkalla, ja selvitettävä mitä on seuraavan mäen takana. Juuri niin. Nyt pitäisi keskittyä siihen, mitä sellaista olemme oppineet menneisyydestä, joka vaikuttaa tulevaisuuteen eikä keskittää kaikkea huomiota menneisyyden virheiden sovittamiseen. Fintelligents toteaa samaisessa "Määränpää"-biisissään myös tästä osuvasti: "Säälii saa kuka vaa, mut kateus pitää ansaita. Tie antaa mulle kaiken vaik´ myös paljon vaatii. Siperia opettaa, no nii opettaa Pohjanmaakin."
Kirjoittaja on Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja.