Lapsen liikuntaharrastus on monelle vanhemmalle sydämen asia. Harrastukseen laitettu aika ja raha voivat saada toisinaan vanhempien tunteet kuumenemaan kenttien ja kaukaloiden laidalla. Trendi on kuitenkin vähenemään päin, kertovat eri harrastuksien edustajat.
Oulun Kärppien juniorivastaavana toimiva Tapio Kontio muistaa valmentajauransa alkuajan. Niistä ajoista on onneksi menty eteenpäin, hän kertoo.
– Aloitin valmennushommat parikymmentä vuotta sitten. Silloin vanhemmat videoivat pelejä, seurasivat sekuntikellolla lastensa aikaa jäällä ja vaativat muutoksia pöytäkirjoihin. Tänä päivänä sellaista tulee harvoin vastaan, Kontio toteaa.
Kontio ei muista, milloin olisi viimeksi joutunut puuttumaan epäasialliseen käytökseen vanhemman taholta. Syyksi hän arvelee parantunutta tiedotusta.
– Kun teemme pelaajien kanssa säännöt joukkueelle, niin samalla tehdään säännöt pelaajien vanhemmille. Sääntöihin kuuluu muun muassa se, että pelitilanteissa tulee käyttäytyä kohteliaasti. Vastustajia ja heidän kannattajiaan täytyy kunnioittaa, samoin kuin tuomareita ja valmentajia, Kontio sanoo.
Taitoluistelua tuomaroiva Johanna Vesenterä kiittelee lajin tiukkoja sääntöjä. Ne estävät vanhempien soraäänet kaukalon laidalta lähes kokonaan.
– Taitoluistelussa tuomareita ei saa arvostella julkisesti, että sikäli meillä on hyvä tilanne. Netissä näkee välillä yksittäisiä kommentteja. Muuten laji on hyvin kurinalainen ja vaatii kunnioitusta auktoriteettejä kohtaan, Vesenterä toteaa.
Huutelua kuulee harvoin
Lasten pelejä tuomaroivat ovat usein itsekin iältään nuoria. The New York Times uutisoi vasta, että Yhdysvalloissa yli 70 prosenttia uusista tuomareista kaikissa urheilulajeissa lopettaa työnsä kentän laidalla häiriköivien vanhempien takia. Lukema perustuu toimitsijoita edustavan National Association of Sports Officialsin tekemään tutkimukseen.
Suomessa vastaavaa ongelmaa ei ole, ainakaan lasten pelien parissa. OLS:n salibandyn harrastetoiminnasta vastaavan Juha-Matti Mustosen mukaan hajaääniä tuomareita kohtaan kuulee silloin tällöin. Pääsääntöisesti vanhemmat käyttäytyvät hyvin, hän toteaa.
– Meilläkin toiminta on sellaista, että tuomarit ovat usein uusia. Uutta tuomaria voi jännittää tai hän voi tehdä jonkun asian eri tavalla kuin on totuttu, niin sitä saatetaan kommentoida välillä. Silloin tällöin saan viestiä, että katsomosta on huudeltu tuomareille tai pelaajille, Mustonen sanoo.
Mustonen arvioi, että sai viime kauden aikana noin kymmenen viestiä ikävästä käytöksestä katsomossa. Määrä on vähäinen, hän sanoo.
– Yleisintä huutelua on varmaan sellainen, jos omalle lapselle sattuu jotakin, hän toteaa.
Kentän vanhin vahtii pesäpallossa
Pesäpallon maailmassa Oulun Lippo Juniorit ry:llä on oma käytäntönsä huutelevien vanhempien varalle. Junioripäällikkö Jari-Pekka Aarrekivi kertoo, että otteluihin valitaan aina niin sanottu kentän vanhin, jonka tehtävänä on vahtia, että katsomossa käyttäydytään hyvin.
– Jokaiseen kotiotteluun täytyy nimetä kentän vanhin. Kentän vanhimman roolissa joutuu olemaan jämäkkä. Vaikka huutelija olisi kotijoukkueen vanhempi, niin tilanne täytyy pystyä rauhoittamaan ja tarvittaessa huutelija poistetaan katsomosta. Olemme kokeneet käytännön hyväksi, Aarrekivi sanoo.
Aarrekiven mukaan vanhempien huutelukulttuuri on vähentynyt pesäpallossa. Syynä hän pitää yleistä keskustelua, jota on käyty katsomokäyttäymisestä. Aikuisten peleissä tunteet kuitenkin kuumenevat.
– Pesäpallo on lajina sellainen, että huutelua tulee paljon. Aikuisten peleissä yleisö elää voimakkaasti pelissä mukana ja siellä huudellaan pelaajille. Se käyttäytyminen sieltä ei saa kuitenkaan siirtyä lasten peleihin, Aarrekivi muistuttaa.
– Räikeintä mielestäni on, jos huutoja kentän laidalta lähdetään kohdistamaan lapsiin. Se on ikävintä ja sitä ei kukaan halua.
Kallis harrastus voi nostaa odotukset korkealle
Huutelukulttuuri ei rajoitu pelkästään joukkuelajeihin. Suomen Ratsastajainliitto ry:n hallituksen jäsen ja kouluratsastustuomari Marjukka Mannisen mukaan vanhempien huonoa käytöstä joutuu valitettavasti välillä todistamaan.
– Laji on sellainen, että siihen tarvitaan paljon satsauksia. Mukaan mahtuu niitä, jotka ajattelevat, että kun harrastukseen on laitettu paljon rahaa, sen pitäisi vaikuttaa suoraan tulokseen. Ja jos näin ei käy, niin ei olla tyytyväisiä.
Mannisen mukaan valitukset urheilun oikeusturvalautakuntaan ovat lisääntyneet jonkin verran ratsastuksessa.
– Kouluratsastuksessa arvosteluista ei sääntöjen mukaan voi valittaa, mutta esimerkiksi maajoukkuevalinnoista on tullut valituksia, Manninen sanoo.
Hevospiireissä vitsaillaan välillä poniäideistä, jotka ovat lapsensa ratsastusharrastukseen liian innokkaasti suhtautuvia vanhempia. Mannisen mukaan suurin osa vanhemmista käyttäytyy kuitenkin hyvin.
– Poniäidit ovat jäävuoren huippu. Ratsastajia ja kilpailijoita on paljon. Siihen joukkoon mahtuu persoonia, mutta hankalat vanhemmat eivät onneksi edusta valtaosaa.
Mikä sitten saa aikuisen ihmisen käyttäytymään huonosti kentän laidalla? Manninen arvelee, että vanhemmilla voi olla epärealistisia odotuksia lapsiaan ja lajia kohtaan.
– Hevonen on kuitenkin elävä olento. Kaikissa urheilulajeissa urheilijalla voi olla huono päivä ja tässä lajissa se voi olla kahdella yhtä aikaa. Olen nähnyt tilanteita, että äiti on hermostunut ja äidille on sanottu, että mene kahville. Valmentajalla täytyy olla pelisilmää, ettei jännitys tartu lapseen.
Säännöllinen muistuttelu auttaa
Useissa lajeissa on keskitytty parantamaan yhteishenkeä myös kannustusjoukkojen keskuudessa. Oulun Lippo Juniorit ry suunnittelee parhaillaan uusia kylttejä kentän laidalle, kertoo Aarrekivi.
– Meillä on suunnitteilla kyltti, jossa muistutetaan, että tällä kentällä ei pelata jalkapallon MM-finaalia ja valmentajat ovat vapaaehtoisia. Kentän laidalla tulee käyttäytyä sen mukaan, Aarrekivi toteaa.
– Muistutamme asiallisesta käytöksestä aina, kun turnaus lähestyy. Seuralta lähtee viikottain valmentajille tiedote, jossa muistutetaan katsomokäyttäytymisestä, Juha-Matti Mustonen kertoo.
Aikuisten maailmassa ottelut ovat totisia. Lapset näkevät ottelut eri tavalla, muistuttaa Tapio Kontio.
– Lapset eivät muistele pelejä jälkikäteen. Valmentajana olen joskus kysynyt, että mikä oli turnauksessa parasta ja odotin saavani vastaukseksi jotain peliin liittyvää. Lapsille oli kuitenkin jäänyt reissusta mieleen hotellin jännittävä jääpalakone. Siinä huomaa eron aikuisten ja lasten välillä, Kontio toteaa.