Demarien vasemmistosiiven ikuinen kapinallinen Erkki Tuomioja kuvaa poliittisten päiväkirjojensa uudessa osassa Ei kai eilisestä jäänyt vammoja 1990-luvulla käytyjä kiistoja Puolustusvoimien helikopteri- ja Hornet-hankinnoista.
Molemmat päätökset olivat SDP:lle vaikeita. Kun puolue oli oppositiossa, ryhmän enemmistö äänesti 64 Hornetin hankintaa vastaan. Kun puolue oli hallituksessa, se kipuili helikopterihankinnassa ja vastusti taisteluhelikopterien ostamista.
Näillä tapahtumilla on yhteys meneillään olevaan, Hornetit korvaavaan HX-hankkeeseen. (H tarkoittaa korvattavaa konetta eli Hornetia ja X seuraajaa, mikä se sitten onkaan). Demarikytkentä tulee siitä, että puolue on potentiaalinen hallitus- ja mahdollinen pääministeripuolue.
Kun Yle kyseli puolueilta kantoja Hornetien seuraajan määrään, SDP:n vasenta laitaa edustava, puheenjohtaja Antti Rinnettä sijaistava Sanna Marin vastasi, ettei kaavailtu 64 koneen määrä ole kiveen hakattu.
Vastaus oli tietysti poliitikkomainen. Kiinnostavaksi vastauksen tekee se, että myös SDP sitoutui puolustusselonteossa Hornet-kaluston korvaamiseen täysimääräisesti.
HX-hanke on seuraavan hallituksen ainakin rahallisesti merkittävin päätös, 7–10 miljardia plus elinkaarikustannukset päälle. Se on määrä tehdä vuonna 2021.
Hornet-päätös tehtiin Esko Ahon (kesk.) porvarihallituksen aikana. Sen ajoi läpi pieni porukka, Ahon lisäksi valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.) ja puolustusministeri Elisabeth Rehn (r.), selkänojanaan presidentti Mauno Koivisto.
Päätöksenteon aikaan Suomi oli syöksymässä syvään lamaan, kylmä sota oli päättynyt, Neuvostoliitto hajonnut ja yya-sopimus juuri lakannut olemasta voimassa. Hornet-ratkaisu oli jättiluokan päätös, jonka arvostelu on vaimennut. Ei ole kuulunut väitteitä, etteivät ne olisi haukkuneet hintaansa.
Nyt tilanne on kokolailla toinen. Talous on kasvanut hyvin, uusi kylmä sota on alkanut ja Venäjä on pullistellut pitkään. Mikään ei viittaa siihen, että se muuttaisi käyttäytymistään.
Kun arvioi turvallisuuspoliittista tilannetta Hornet-päätöksen aikoihin ja nyt, Hornet-ratkaisua saattoi olla painavia syitä kyseenalaistaa. Nykymaailmassa on sen sijaan joko naiivia tai halpaa politikointia väittää, että Suomi pärjäisi vähemmällä pelotteella.
Kenraalit ovat perinteisesti hyviä lobbaamaan asehankintoja. Ne tuppaavat olemaan kalliita ja niiden hyödyllisyyttä on vaikea mitata. Vaihtoehtoa eli kuinka vähäinen puolustus riittäisi olematta epäuskottava ei kuitenkaan kannata lähteä kokeilemaan.
Eduskuntavaalien alla on tietysti houkuttelevaa lähteä mukaan alennushuutokauppaan. Sen pitäisi silti perustua johonkin eikä olla puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Ilkka Kanervan (kok.) sanoin konemäärien hihasta varistelua.
Yksi varistelija oli talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja, professori Roope Uusitalo. "Entäs jos ostettais vain 47?", hän tviittasi. En käy arvioimaan tällaisen heittelyn vakavuusastetta.
Hornetien täysimääräinen korvaustarve perustuu tuttuihin faktoihin. Pitkulainen Suomi syö tietyn määrän koneita, joiden toimintasäde on 500 kilometriä.
Jos koko Suomea halutaan puolustaa niin kuin virallinen doktriini sanoo, kahdella eri suunnalla pitää pystyä toimimaan yhtä aikaa neljän koneen parvina. Osa koneista on aina joko huollossa tai tankattavina. Tuon ihmeempää logiikkaa määrätarpeessa ei ole.
Eduskuntavaaleista on veikattu ensin ilmasto-, sitten maahanmuutto- ja viimeksi hoivavaaleja. Oli miten oli, vaalien jälkeen hävittäjäpäätös on pakko tehdä.
Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen (kesk.) varoitti jo demareita verkkojulkaisu MustReadin haastattelussa. Hänestä SDP flirttailee arvuuttelullaan vasemmalla liikkuvien äänestäjien kanssa ja kiristää, hallitusneuvotteluissa ollessaan, muita hallituskumppaneita omien tavoitteidensa taakse.
Demarit luottavat siihen, että "kokoomus tai keskusta joutuu ikään kuin maksamaan hävittäjien hankkimisesta heille myönteisillä määrärahoilla", Vanhanen latasi. "Tämä on päätös, jota ei pidä tehdä rahat edellä."
Kaiken muun lisäksi edessä ovat myös HX-vaalit.