Se uutinen tuli yllätyksenä: toukokuun alkupuolella 1992 paukahti julki tieto, että Suomi hankkii 64 torjuntahävittäjää ilmapuolustuksensa selkärangaksi.
Kaiken kukkuraksi valinta osui amerikkalaiseen F/A-18 Hornet -hävittäjään. Suomalaispoliitikot presidentti Mauno Koivistosta lähtien vakuuttelivat, ettei hankintaan liittynyt turvallisuuspoliittisia kytkyjä. Uskoi ken tahtoi.
Hornet-päätös oli kova veto muutenkin kuin turvallisuuspoliittisesti. Suomi oli sukeltamassa syvään lamaan, ja samaan aikaan se osti miljardeilla sotakoneita.
Suomi hankki tuolla päätöksellään paljon ystäviä Yhdysvalloista. Ensimmäisen Suomi-Hornetin luovutusta juhlittiin St. Louisissa Missourin osavaltiossa ylenpalttisesti kesäkuun alussa 1995. Keskellä pitopöytää komeili Hornetin muotoinen jääveistos.
Ei ole enää monta vuotta siihen, kun edessä on uusia suuria päätöksiä. Merivoimille valmistellaan miljardin euron Laivue 2020 -hankintaa. Sen perään pöydälle tulee vielä isompi, jopa seitsemän miljardin euron arvoinen päätös Hornetin seuraajasta.
Näinä ankeina aikoina kahdeksan miljardia kuulostaa hirvittävältä summalta. Sitä paitsi tehtyjä puolustussäästöjä on määrä vetää takaisin vuodesta 2016 lähtien lisäämällä tuolloin asemäärärahoja 50 miljoonalla ja 2020 jo 150 miljoonalla.
Kenraalien ehkäpä utopistisissa kaavailuissa laivue- ja Hornet-hankkeet tulisi vielä hoitaa erillisrahoituksena, puolustusbudjetin päälle. Siis muiden puolustusmenojen päälle.
Puolustushallinto odottaa, että seuraava hallitus päättäisi Laivue 2020 -hankinnasta ja rahoitusmallista. Maksun aika alkaisi vuodesta 2020.
Hornetit tulevat elinkaarensa päähän vuosina 2025–2030. Uusi hallitus saanee päätettäväkseen tarjouspyyntöjen lähettämisen. Suurimmat rahasummat liikkuisivat 2020-luvun loppuvuosina. Sekin on mahdollista, että Hornetien elämänlankaa joudutaan säästösyistä pidentämään.
Lopullinen hintalappu riippuu siitä, mitä suorituskykyjä uusilta sotalaivoilta ja Hornetin seuraajilta halutaan ja paljonko molempia hankitaan. Merivoimien mukaan laivaston suorituskyky vähintäänkin puolittuisi ilman uutta kalustoa.
Kaiken pohjalla on tietysti arvio turvallisuuspoliittisesta tilanteesta. Jos hankintapäätökset tehtäisiin nyt, arvio ei olisi kaksinen: suorituskykyä ja määriä pitäisi olla mieluummin enemmän kuin vähemmän.
Rahalla saa ja hävittäjällä pääsee. Varsinkin nykyisessä maailmantilanteessa on selvää, ettei puolustushankintoja voi tehdä kunhan ilmassa ja pinnalla pysyy -periaatteella. Kun kerran ostaa, kannattaa ostaa hyvää ja uskottavaa suorituskykyä.
Näin ei ole suinkaan aina tehty. Kun 2000-luvun alussa tehtiin päätös kuljetushelikopterien hankinnasta, käytiin kiivas keskustelu, tulisiko niiden turvaksi hankkia taistelukoptereita. Valtavan poliittisen hälyn jälkeen niitä ei hankittu. Nyt niille on sentään saatu oviaseita omasuojaksi.
Samantyyppinen keskustelu voi toistua Hornetin seuraajan valinnassa. Kun Horneteihin hankittiin ilmasta maahan -ohjuksia 2012, silloin kinasteltiin siitä, ovatko ne hyökkäysaseita. Nyt piirustuspöydällä on esimerkiksi se, että Hornetien seuraajien pitäisi pystyä tunkeutumaan vihollisen alueelle 300 kilometrin syvyyteen.
Tässä vaiheessa on vaikea arvailla, minkä maalainen ja millä suorituskyvyllä varustettu Hornetin seuraaja tilataan saati montako hankitaan. Jos sentään jotakin: valinta tuskin osuu Venäjään.
Vielä 1992 hävittäjävalinnan osuminen Yhdysvaltoihin oli rohkea siirto. Sen jälkeen yhteistyö yli Atlantin on arkipäiväistynyt ja tiivistynyt niin, ettei olisi yllätys, jos näin kävisi nytkin.
Ruotsi varmaan tuputtaa Jas Gripeneitään innokkaasti, Suomen ja Ruotsin tiivistyvän sotilasyhteistyön kylkiäiseksi.
Hornet-päätöksenteko ei saanut aikoinaan korkeita tyylipisteitä, mutta tehokas se kieltämättä oli. Silloinen puolustusministeri Elisabeth Rehn (r.) kertoo elämäkerrassaan, että päätös tehtiin pienessä piirissä, johon kuuluivat Rehn, pääministeri Esko Aho (kesk.) ja valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.)
”Päätös valmisteltiin pimennossa ja vietiin läpi pikavauhtia, poikkeuksellisella tavalla”, Lillan kertoo kirjassa.
Mitenkähän tällä kertaa?
Kolumni