-- Se aisti vaaran ja seisahtui äkkiä kesken juoksun, jolloin ammuin heti. Tuosta meni luoti sisään ja lävisti sydämen, Gustav Hägglund osoittaa gepardin etujalan kainalon alle. Kenraalin viime vuonna Afrikassa ampuma maailman nopein eläin seisoo täytettynä hänen kotonaan Helsingin Veräjämäessä. Gustav Hägglund täyttää 70 vuotta lauantaina.
Hägglund ei vaivaudu kätkemään kynttiläänsä vakan alle -- metsästäjänä tai sotilaana. Mitä suotta piilotella lahjojaan. Sotakorkeakoulun priimus oli lukenut myös valtiotieteen maisteriksi ja lähti 70-luvun alussa USA:n sotilasakatemiaan ainoana suomalaisena yli 30 hakijan joukosta.
Kenraalin isä oli jo ylennyt kenraaliksi -- hän oli jääkäri, kenraaliluutnantti Woldemar Hägglund -- mutta ei pojasta pitänyt sotilasta tulla. -- Isäni arveli, ettei minusta olisi sotilasuralle ja suositteli liike-elämää. Olin itse samalla kannalla, mutta armeijan kokelasaika rajavartiostossa muutti mieleni. Olin nuorena aika innostava johtaja, kun tajusin, että tämä johtaminen on kivaa, kenraali valaisee varhaisia ratkaisujaan.
Hägglund käy yhä silloin tällöin luennoimassa johtamistaidoista. Hänen mukaansa kunnollisen johtajan täytyy ainakin osata päättää rohkeasti, näyttää organisaatiolleen suuntaa ja innostaa alaisiaan. Eikä luontainen karismakaan ole pahitteeksi.
Tukka harmaantui Lähi-idässä
Omista lukuisista johtopaikoistaan hän poimii mieluisimmiksi joukko-osastojen komentajuudet. Kielitaitoisena, kansainvälisesti suuntautuneena upseerina hän on johtanut Lähi-idässä kolmiakin eri rauhanturvajoukkoja.
-- Joukko-osastossa saa nopean ja monipuolisen palautteen.
Lähi-idässä Hägglund oli myös kiperimmässä hommassaan komentaessaan kaksi vuotta Unifil-joukkoja Libanonissa. -- Toimittiin täysin sodanomaisissa olosuhteissa. Minua toki seurasi vahva saattue mutta alaisillani oli koko ajan hengenvaara. Ensimmäisenä syksynä kaatui kymmenen miestä, ja 40 haavoittui.
-- Tumma tukkanikin harmaantui siellä hetkessä.
Hägglund hoiti Suomen armeijan huippuvirkoja vuosina, joina maailmanmeno kääntyi nurinpäin: Neuvostoliitto kouristeli ja kuoli, vapaa Baltia syntyi, Suomi irtosi yya-sopimuksesta ja integroitui EU:hun.
-- Se oli tavattoman kiinnostavaa, vahvaa muutosprosessia koko ajan, ja minä tykkään kun tapahtuu.
-- Moskovan elokuun 1991 kaappauksen ensi päivänä rauhoitin valtiosihteeri Martti Ahtisaarta, että "siitä ei tule mitään". Päällä ollut hyvä tiedustelumme kertoi heti, että kaappaajilla on kaupungeistakin väärät kartat eikä edes kovia panoksia.
Viron armeijaa Suomi auttoi keskitetysti pitkin 1990-lukua, ja virolaisille luotiin Kadettikouluun oma erikoiskurssi. Sen seurauksena etelänaapurille tuli samantyyppinen aluepuolustus ja asevelvollisuus kuin Suomellakin oli.
Puolustusvoimain komentajana Hägglund koetti välttää kansakuntaa jakavia tekijöitä.
-- Oli tärkeintä pitää kansan luottamus, koko kansan armeija. Samaan aikaan piti länsimaistaa puolustusvoimat ja karistaa yya-ajan rasitteet.
Palvelusaikoja järkeistettiin ja luotiin rauhankumppanuus Natoon, hän kertaa päähankkeita.
Valtaosa Suomen upseereista ei haikaile Nato-jäsenyyttä. Hägglundille sotilasliitto kelpaa kahdella reunaehdolla varustettuna: -- Juuri ne aluepuolustus ja asevelvollisuus on säilytettävä. Eniten pelkään oman puolustuksen alasajoa, ajattelua, että kyllä Nato meitä suojelee. Näin on eräissä Nato-maissa käynyt.
Halosen valinta kauhistus
Komentaja-aikana Hägglundin suhteet presidentti Martti Ahtisaareen toimivat.
-- Olimme jo YK-ajoilta vanhoja kavereita, ja jotenkin saman hengen lapsia. Hän tunsi ja harrasti sotilasasioita.
Vaikeammaksi tilanne uhkasi mennä talvella 2000, kun presidentiksi valittiin Tarja Halonen: -- Se oli kauhistus, ei hänen sukupuolensa vaan pasifistisen taustansa vuoksi. Mietin, että pitääkö minun nyt erota. Mutta hän yllätti erinomaisen positiivisesti, oli aktiivisen kiinnostunut armeijasta ja puolustuspolitiikasta. Ennakkokäsitykseni paljastui vääräksi. Vuonna 2001 Gustav Hägglund kohosi ylemmäs kuin yksikään Suomen sotilas aiemmin: EU:n sotilaskomitean puheenjohtajaksi. Kolme vuotta Brysselissä meni luodessa ja viljellessä valtaisaksi paisuvaa suhdeverkostoa.
-- Päätyönä oli luoda kriisinhallintakykyä EU:lle, perustaa valmiusjoukot. Mainio päämäärä, hidas toteuttaa, kun kaiken piti mennä jäsenmaiden konsensuksella. Lopulta joukot saatiin.
Elokuun 8. päivän käänteen jäljiltä Hägglund aistii kansainvälisessä ilmapiirissä "erittäin huonoja ennusmerkkejä". -- Suhteet kylmenevät ja veljeily on pitkäksi aikaa ohi. Pitkälti kyse on silti ulkonäköpolitiikasta, enkä usko Venäjän ja lännen suhteiden katkeavan kokonaan.
Kriisin akuutista syntyvaiheesta kenraali laukaisee hägglundmaisen suorat sanat: -- Onhan se Georgialta hullua alkaa ampua tykistöllä omaa kaupunkia, jossa vielä on venäläisiä. Selvää, että reaktio tulee salamannopeasti. Vähän kuin me ampuisimme tykillä Viipuriin.