Kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun hän oli syrjäyttänyt vaaleilla valitun pääministerin Nawaz Sharifin, Pakistanin presidentti, kenraali Pervez Musharraf teki lauantaina 3. marraskuuta jo toisen vallankaappauksen julistettuaan maahan poikkeustilan ja torjuttuaan sen avulla valtansa jatkumiselle mahdollisesti asetettavat esteet.
Viralliset syyt poikkeustilan julistamiselle - terroristien väkivallan kiihtyminen ja tuomareiden sekaantuminen hallituksen politiikkaan - eivät kestä syvempää analyysia, eivätkä ne saaneet pakistanilaisia vakuuttuneiksi.
"Kaikkein naiiveinkaan meistä ei usko noita perusteluja. Voimme todeta, että kenraali Musharraf joutui julistamaan poikkeustilan, koska hän epäili Korkeimman oikeuden päätyvän epäsuotuisaan ratkaisuun siitä, voitaisiinko häntä valita presidentiksi", näin Dawn-päivälehti pääkirjoituksessaan sunnuntaina.
Viime päivinä Musharrafin lähipiiriin kuuluvat henkilöt olivat antaneet ymmärtää, että kenraali oli entistä huolestuneempi tuomareiden päätöksen sisällöstä.
Epäonnistuttuaan viime maaliskuussa yrityksessään erottaa Korkeimman oikeuden presidentin Iftikhar Mohammad Chaudhryn, kenraali Musharraf joutui selkkaukseen Korkeimman oikeuden kanssa, joka oli halukas käyttämään valtaansa, koska se tiesi saavansa suuren yleisön tuen. Tuomarit tekivät yhä uusia päätöksiä, eivätkä pelänneet hyökätä valtion johtomiehiä vastaan.
Tämä asenne, kuten eläkkeellä oleva kenraali Talat Masood selittää, oli kuitenkin tulosta "huonosta hallinnosta".
"Ihmiset kääntyivät Korkeimman oikeuden presidentin puoleen, koska heillä ei ollut muuta keinoa saada ääntään kuuluville tai ratkaista ongelmiaan."
Korkein oikeus edusti suuren yleisön silmissä myös viimeistä linnaketta sotilashallintoa vastaan, jota selvä enemmistö pakistanilaisista vastustaa. Tätä kenraali Musharraf taas ei enää voinut sallia.
Ääri-islamilaisten militanttien vaikutusvalta on kasvanut samaan aikaan kun presidentti Musharrafilla - joka komentaa armeijaa ja vaikutusvaltaisia tiedustelupalveluita - on ollut käytettävissään kaikki tekniset keinot taistella vastaan. Mutta vaikka tahtoa olisi ollut, on puuttunut poliittinen konsensus, jonka avulla Musharraf olisi voinut käydä vastustamaan yhä radikaalimpaa ja väkivaltaisempaa militantismia. Poikkeustila ei varmastikaan helpota tuollaisen konsensuksen syntymistä.
"Miten sotilaslaki voisi ratkaista ääriliikkeiden ongelman, kun sen voittamiseksi tarvitaan suurten joukkojen tukea?" kysyy myös kenraali Talat Masood.
"Ironista kyllä, presidentti vakuuttaa, että hänen täytyy rangaista lehdistöä ja oikeuslaitosta terrorismin jarruttamiseksi. Mutta pidätetyt ovat liberaaleja, kun taas terroristeille tarjotaan neuvotteluja ja tulitaukoa", toteaa ihmisoikeuskomission puheenjohtaja, itsekin kotiarestissa oleva Asma Jehangir.
Sunnuntaina Pakistan vapautti 25 ääriliikkeitä edustavaa militanttia vastineeksi elokuun lopusta lähtien Etelä-Waziristanin heimoalueella panttivankina pidettyjen 211 sotilaan vapauttamisesta.
Uusi poikkeustila ei takaa kenraali Musharrafin tulevaisuutta. Kaikki riippuu nyt entisestä pääministeristä Benazir Bhuttosta. Hän on tässä tilanteessa ainoa henkilö, joka pystyy saamaan kansanjoukot liikkeelle.
Käyttääkö Bhutto poikkeustilaa hyväkseen parantaakseen omaa mainettaan, jota kenraali Musharrafin kanssa tehty sopimus on tahrinut, vai jatkaako hän vuoropuhelua vallan jakamisesta? Kuinka kauan armeija tukee päällikköään, mikäli mielenosoitukset pahenevat?
©(2007) Le Monde. Distributed by The New York Times Syndicate