Kenraali Gustav Hägglundin sotilasura YK-kenraalina, puolustusvoimain komentajana ja EU:n sotilaskomitean puheenjohtajana on ainutlaatuinen. Hägglund nousi maailmanmaineeseen monikansallisten Unifil-joukkojen komentajana sisällissodan jälkimainingeissa Etelä-Libanonissa 1980-luvulla. Hän saavutti henkilökohtaisella rohkeudellaan myös siellä eri osapuolten arvostuksen.
Suorapuheinen suomalaiskenraali on kirjoittanut mittavasta sotilasurastaan niin kotimaassa kuin ulkomailla seikkailurikkaan elämäkerran. Värikkäissä muistelmissa kerrotaan myös hänen reippaista tempuistaan shiiamuslimien Amal-järjestön, äärimuslimien Hizbollah-järjestön ja Etelä-Libanonin palkka-armeijan SLA:n keskellä. Hägglundin yllättävät vastavedot löivät paikalliset asemiehet niin ällikällä, että jopa onnistuivat. Kenraali Gustav Hägglundin elämäkerta on saanut nimekseen Leijona ja kyyhky. Kustantajana on Otava.
-- Leijona on Suomen vaakuna. Isänmaa on minulle tärkeä asia, työ sen vapauden säilyttämiseksi etuoikeus. Kyyhky taas symboloi rauhaa. Mielestäni olen myös ollut rauhan asialla Suomen puolustusvoimissa. Niitä ylläpidetään sodan varalle eikä sotaa varten. Pienelle maalle sota on aina katastrofi. Puolustusvalmistelujen tärkein tavoite on estää maan joutuminen sodan jalkoihin, toteaa Hägglund.
Hägglund on toiminut Suomen pataljoonan komentajana YK:n valvontajoukoissa Siinailla (1978--79), koko YK:n rauhanturvaoperaation komentajana Golanilla (Undof 1985--86) ja Libanonissa (Unifil 1986--88), kotimaassa Uudenmaan Prikaatin komentajana (1984--85), Kaakkois-Suomen Sotilasläänin komentajana (1988--1990), Pääesikunnan päällikkönä (1990--94) ja puolustusvoimain komentajana (1994--2001). Hänen uransa huipentui EU:n sotilaskomitean puheenjohtajuuteen vuosina 2001--2004.
"Elämäni tärkein puhe"
Hägglund kertoi joutuneensa pitämään elämänsä tärkeimmän puheen Etelä-Libanonissa Tyroksen kaupungissa, jonne oli kokoontunut suurmielenosoitukseen 50 000 Amalin kannattajaa. Ranskalainen vartiomies oli ampunut kaksi libanonilaista tarkastusasemallaan, vastarintaliikkeen johtomiehen ja hänen henkivartijansa. Amal aloitti hyökkäykset Unifilin kaikkia ranskalaisia vastaan. Viha leiskui.
Amalin etelän johtaja Daud Daud oli pyytänyt Unifilin komentajaa kenraali Hägglundia seuraamaan shiiojen suurmielenosoitusta. Amalin hengellinen johtaja ja sotilasjohtaja haukkuivat ja tuomitsivat siinä niin YK:n Unifilin kuin Israelin. Väkijoukko pursui vihaa. Sen jälkeen Hägglundille kerrottiin yllättäen, että on hänen vuoronsa puhua. Hägglund mietti, että tästä ei hengissä selvitä, jos asettaa sanansa väärin.
-- Libanonilaiset ovat saaneet kärsiä paljon. Unifil on täällä auttamassa teitä. Emme pysty auttamaan teitä, jos ammutte meitä. Emme myöskään pysty täyttämään tehtäväämme, joka on Israelin vetäytymisen varmistaminen, puhui Hägglund "ex tempore".
Yleisö kuunteli hiljaa puhetta, mutta puhkesi viimeisen virkkeen tultua tulkatuksi huutamaan Allahu akbar (Jumala on suuri). Hägglund sanoi lopettaneensa puheen, varmuuden vuoksi.
Tähän torikokoukseen päättyi Unifilin ja Amalin välinen aseellisen yhteenotto, jota myös ranskalaissodaksi kutsuttiin. Tässä sodassa shiiojen asemiehet ampuivat parakit hajalle sekä surmasivat tai haavoittivat noin 50:tä YK-sotilasta.
Hizbollahin hampaissa
Kun Amalin kanssa oli saatu rauha, alkoi radikaali shiiajärjestö Hizbollah saada yhä enemmän jalansijaa Unifilin toimialueella. Pääsiäisenä noin 200 järjestön taistelijaa hyökkäsi SLA:n tukikohtaan Suomen pataljoonan alueella. Israelin tukeman SLA:n vastaanotto oli murhaava. Hizbollah syytti suomalaisia ja uhkasi alkaa tappaa heitä.
Estääkseen verilöylyn Hägglund päätti tavata Hizbollahin hengellisen johtajan sheikki Fadlallahin, vaikka joutui tekemään sen yksin Beirutissa. Fadlallah haukkui perusteellisesti Yhdysvallat, Israelin, Englannin, Ranskan, YK:n ja Unifilin.
Hägglund myönsi, että vääryyksiä varmaan on tapahtunut, mutta miksi kostaa YK-sotilaille, jotka ovat tulleet kaukaa auttamaan Libanonin sorrettua kansaa ja varmistamaan Israelin vetäytymisen. Fadlallah esitti puolestaan, että oli väärin rangaista sotilaita kelvottoman YK:n pahoista teoista.
Hägglund pyysi, että sheikki toistaisi tämän nerokkaan oivalluksensa perjantain saarnassaan. Näin tapahtui. Tilanne rauhoittui sillä erää. Sheikin sana oli laki, jota oikeauskoisten oli noudatettava.