Oulun kokoiseen kaupunkiin mahtuu noin 20 000 hännänheiluttajaa. Suuri osa kaupunkilaiskoirista ulkoilee enemmän tai vähemmän säännöllisesti myös yhteisillä ulkoilualueilla ja koirapuistoissa, joita kaupungista löytyy kahdeksan.
Ja siellä missä kaksi tai kolme haukkua kokoontuu, vaihdetaan muutakin kuin hännänheilutuksia ja jalannostoterveisiä; koirien jätösten mukana leviävät myös ei toivotut seuralaiset, sisäloiset.
"Kennelyskää tapaa olla liikkeellä näin syksyisin. Koiran vointia kannattaa seurata - niin kauan kuin ruoka maistuu ja koira on virkeä, ei syytä huoleen ole", kaupungineläinlääkäri Jaakko Väyrynen kertoo.
"Liikuntaa kannattaa rajoittaa muutaman viikon ajan. Jos koira lakkaa syömästä ja ruumiinlämpö nousee huomattavasti yli 39 asteen, kannattaa kääntyä eläinlääkärin puoleen."
Penikkatauti on virussairaus, jonka oireina voi olla kuume, silmätulehdukset sekä hengitystie- ja vatsaoireet.
Raivotauti eli vesikauhu on rabiesviruksen aiheuttama keskushermostotauti, joka johtaa eläimen kuolemaan ja se voi tarttua myös ihmiseen. Raivotautia todettiin viimeksi Suomessa 1988.
Parvoviruksen aiheuttama ripuli on pahimmillaan niin raju, että se voi lyhyessä ajassa johtaa koiran menehtymiseen. Verisen ripulin lisäksi koira oksentaa ja on kuumeinen.
Koiran parainfluenssavirusinfektio eli kennelyskä taas aiheuttaa kuumetta ja hengitystieoireita, kuten sierainvuotoa ja yskää. Sekä parvoripulia että kennelyskää esiintyy jatkuvasti Suomessa paikallisesti.
Koiran sisäloisia on useampaa sorttia, joista suuri osa leviää koirasta toiseen ulosteiden välityksellä. Siksi onkin tärkeää, että koirien säännöllisestä loishäädöstä huolehditaan vähintään kerran tai kaksi vuodessa, olipa loisepäilyä eli ei. Madot eivät välttämättä näy päällepäin.
Suomessa koiralla esiintyvistä loislajeista yleisin on suolinkainen, toiseksi yleisin haka- eli koukkumato.
Lapamato oli vielä 1950-luvulla maassamme ihmisilläkin yleinen, ja se tarttuu koiraan raakojen järvikalojen välityksellä.
"Kevätaika lumien sulaessa on loistartuntojen vilkkainta aikaa, ja silloin madottaminen ehdottomasti kannattaa, samoin kuin syksyllä pakkasten ilmaannuttua", kertoo kaupungineläinlääkäri Jaakko Väyrynen.
Toinen kiusallinen seuralainen ja koirapuistotuliainen voivat olla ulkoloiset. Jos koira alkaa tavanomaista enemmän rapsutella itseään, voi turkin joukosta löytää täitä tai väiveitä, muutaman millin mittaisia mustia ötököitä, jotka aiheuttavat kutinaa.
"Osaa kutinan ja iho-ongelmien aiheuttajista, kuten sikari-, syyhy- ja hilsepunkkeja ei erota paljaalla silmällä. Ulkoloistartuntojen hoito vaihtelee loislajin mukaan", Vväyrynen kertoo.
"Jos oireiden aiheuttajasta ei ole varmuutta, kannattaa olla yhteydessä eläinlääkäriin. Osa ulkoloisista voidaan häätää ainoastaan reseptivalmisteilla", Väyrynen kertoo.
Täi- tai muusta ulkoloistartunnasta kannattaa koirapuistossa ja yhteisessä ulkoiluporukassa reilusti kertoa; kun yhdellä on, on varmasti kaverillakin - ja jos kaikki hoitavat koiransa kerralla, vältetään tartuntakierre.
Oulun pohjoinen ilmasto ja pitkä talvi ovat säästäneet täkäläisiä koiria pitkään eteläisten serkkujensa vitsauksilta, mutta ajat ovat muuttumassa.
"Borrelioosia levittävät punkit ovat hivuttautuneet jo näillekin leveysasteille, mutta esiintyminen on onneksi ollut vielä vähäistä", Väyrynen valaisee.
Loisten lisäksi koirakontakteissa tarttuvat muunkinlaiset sairaudet. Esimerkiksi penikkatauti, kennelyskä ja parvoripuli eivät ole vieläkään rokotteilla täysin talttuneet.
Viimeksi reilut 10 vuotta sitten Suomessa riehui penikkatautiepidemia, jolloin ainakin 5 000 koiraa sairastui. Taudit, joita vastaan koiria rokotetaan, ovat usein vakavia, jopa kuolemaan johtavia.
"Terveellä, asiallisesti rokotetulla aikuisella koiralla ei ole hätää, mutta kuten ihmisissäkin, vanhimmat ja nuorimmat ikäluokat ovat vastustuskyvyltään heikoimpia ja kaikkein alttiimpia tarttuville taudeille", Väyrynen muistuttaa. "Erityinen riski ovat rajan takaa tuotavat epämääräisesti rokotetut tai rokottamattomat koirat ja pennut, jotka ovat riski paitsi itselleen, myös muille koirille."
Ihmisiin tai muihin eläimiin koirien tavalliset loiset tai sairaudet eivät tartu, joten koirankakkaa on turha hysteerisesti pelätä.
Jokainen koiraomistaja vastaa kuitenkin lemmikkinsä jätöksistä ja kakkapussin ahkera käyttö auttaa osaltaan myös loisongelman hillinnässä ja ennen muuta niin koirallisten kuin koirattomien kaupunkilaisten viihtyisyyden lisäämisessä.