Pääkirjoitus

Ken­ne­dy-myyt­ti elää sit­keäs­ti

Myytti Kennedy-klaanin erikoislaatuisuudesta amerikkalaisessa yhteiskunnassa elää vahvana. JFK:n jälkeen kukaan heistä ei ole silti noussut yhtä merkittävään asemaan.

Myytti Kennedy-klaanin erikoislaatuisuudesta amerikkalaisessa yhteiskunnassa elää vahvana. JFK:n jälkeen kukaan heistä ei ole silti noussut yhtä merkittävään asemaan.

Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn salamurha 50 vuotta sitten Dallasissa on kasvattanut presidentin maineen jatkuvasti mielikuvitusta ruokkivaksi legendaksi. Kennedy-klaanin myöhemmät vaiheet ovat vain vahvistaneet sukuyhteisön jäsenten erikoislaatuisuutta amerikkalaisessa yhteiskunnassa.

Tänään perjantaina tulee kuluneeksi puoli vuosisataa siitä, kun Kennedy murhattiin kylmäverisesti autosaattueessa. Kennedy kuoli kaulaan ja päähän osuneista luodeista ja tuupertui kauniin vaimonsa syliin.

Lukemattomat dokumentit, elokuvat ja kirjat ovat siitä pitäen vain kasvattaneet myyttiä. Salaliittoteoriat elävät sitkeästi, sillä kaikki eivät ole vakuuttuneita siitä, että ampuja, entinen merijalkaväen sotilas Lee Harvey Oswald, olisi toiminut yksin. Salaliiton takana on arveltu olleen milloin KGB, CIA, FBI, mafia, kuubalaiset, varapresidentti Lyndon B. Johnson, sotateollisuus tai armeijan johto. Molemmilla näkemyksillä on vankkumattomat kannattajansa.

Perheen tarina kiehtoo ja murha koskettaa laajoja kansalaispiirejä. Kennedy-klaanin vaikutusvallan kasvattaminen oli pitkä ja määrätietoinen prosessi, jossa tavoitteena oli maksimaalinen valta, Yhdysvaltain presidenttiys ja muut keskeiset vaikutusvaltaiset tehtävät. Tästä syystä heitä sekä rakastettiin että vihattiin.

Kennedyt olivat ja ovat tosielämän kauniita, rohkeita ja rikkaita. Perhefilmeissä näkyy urheilullisia, leikkisiä ja nuorekkaita aikuisia ja paljon lapsia. Sukuyhteys teki heistä vahvoja. Korkeiden ihanteiden ja tavoitteiden vastapainona sukua tuntuvat riivaavan skandaalit ja hämärät kuolintapaukset.

Kennedy-nimi politiikassa herättää intohimoja. Suvun tai sen kenenkään yksittäisen henkilön poliittinen vaikutusvalta ei kuitenkaan ole palautunut JFK:n murhan jälkeen entisiin mittoihin. Presidentin veli, senaattori Robert Kennedy ammuttiin 1968 presidenttikampanjansa aikana. Myöhemmin Edward Kennedyn presidenttihanke 1980 hautautui skandaaleihin.
Skandaalit ovat himmentäneet, mutta traagiset tapahtumat kirkastaneet heidän mainettaan.

JFK nähdään poikkeuksellisena johtajana, vaikka hän ehti hoitaa presidentin virkaa vain tuhat päivää. Kausi ajoittui kuitenkin sekä sisä- että ulkopoliittisesti merkittäviin aikoihin. Kansalaisoikeustaistelu, Kuuban kriisi, suurvaltasuhteiden viileneminen, Vietnamin sota ja kuuohjelman aloittaminen ovat keskeisiä tapahtumia Kennedyn kaudella.

Yhdysvaltain historian nuorimman presidentin varhainen poismeno ja muut sukua kohdanneet ravisuttavat tapahtumat ylläpitävät Kennedy-myyttiä.

Palvonnan varjoon jää kuitenkin tieto siitä, että JFK oli hyvin kiistanalainen henkilö, eikä hän ollut niin liberaali, suosittu, viisas ja erehtymätön kuin on jälkikäteen annettu ymmärtää. Myytti ylläpitää kuitenkin käsitystä poikkeusyksilöstä, jonka uran murha väkivaltaisesti katkaisi. Siitä ei silti pääse eroon, että Kennedyn nimi sävähdyttää.