Britannian kolmanneksi suurin puolue, liberaalidemokraatit, valmistautui parlamenttivaalikampanjan viimeiseen kymmeneen päivään kokouksessaan Wimbledonissa sunnuntaina iltapäivällä. Puoluejohtaja Charles Kennedy aikoo lähteä liput liehuen sotaan sotaa vastaan.
Puolue nimittäin arvioi, että vasta nyt on oikea aika tarttua asiaan, jossa se selvimmin eroaa muista puolueista. Sekä hallitseva työväenpuolue että suurin oppositiopuolue olivat Irakin sodan kannalla, mutta liberaalit ovat johdonmukaisesti vastustaneet sotatoimia. Kuten suurin osa kansalaisistakin.
Ennen Wimbledonia Kennedy ehti tarjota tukensa puolueen Richmondin ehdokkaalle Susan Kramerille, jonka tukijoukkojen edessä hän puhui maailman köyhyyden poistamisen puolesta. Olihan sunnuntai maailman köyhyyspäivä, jolloin kaikki puolueet lupasivat toimia kehitysmaiden puolesta.
"Me nostaisimme kehitysavun 0,7 prosenttiin kansantulosta, mikä on puolet enemmän kuin nyt. On häpeällistä, että tämä tavoite asetettiin jo 30 vuotta sitten eivätkä maamme hallitukset ole tämän pidemmälle päässeet", Kennedy jyrisee.
Tähän Richmondin varakkaan ja älykkään oloiseen, reilun kaupan tuotteita ostavaan kuulijakuntaan Kennedyn viesti uppoaa kuin veitsi voihin. Vaikka vaalitilaisuudet toivottavat tervetulleiksi kenet tahansa ohikulkijan, ennakkotietoa niistä ei heru kuin uskollisimmalle kannattajakunnalle.
Kampanjatilaisuudet tulevat yllätyksinä
Turvallisuussyistä oppositiopuolueet uskaltavat kertoa puoluejohtajien vierailuista vain kahta päivää aikaisemmin, jolloin paikallisyhdistysten jäsenet alkavat kuumeisesti soittaa väkeä paikalle. Richmondissa he saivat salin tupaten täyteen.
Kennedyn kasvot näyttävät lähes levänneiltä - kenties tv-kameroita varten laitetun meikin vuoksi - ja olemus rennolta. Pikkutakki on poissa, mutta uskottavuutta tuo sileä valkoinen paita, jota koristavat kiiltävät kalvosinnapit. Tähän mennessä Kennedy on matkannut jo yli 9 000 kilometriä ja tullut pari viikkoa sitten isäksi, mutta väsymys ei saa näkyä.
Kennedy pysyttelee Lontoossa maanantaiaamuun saakka, jolloin hän pitää sodanvastaisen puheensa. Sitten matka jatkuu etelärannikolle. Tiistaina on vuorossa Pohjois-Englannin Durham ja Lontoon pohjoispuolella sijaitseva Cambridge. Keskiviikkona Lontoon kautta pohjoiseen Yorkshireen ja sieltä länsirannikolle.
Mielipidemittaukset lupaavat Kennedyn joukoille vakaasti, mutta hyvin hitaasti, nousevaa kannatusta. Puolueen tavoittelemaan vaa´ankieliasemaan tarvitaan vielä kunnon rutistusta. Viimeinen toivo on Irakin sodassa, jonka vastustuksesta puolue haluaa hyötyä.
Viikonlopun galluppien perusteella vaalit näyttäisivät jo melkein ratkenneen. Työväenpuolueen kannatus on niissä keskimäärin 39 prosenttia, konservatiivien 33 prosenttia ja liberaalien 21 prosenttia.
Lukujen sisällä on kuitenkin yhä paljon liikehdintää. Konservatiivien ja työväenpuolueen kannatukseen vaikuttavat olennaisesti äänestysaikeet.
Heidän pitää siis saada kannattajansa liikkeelle. Liberaaleja siivittänee tieto, että puoluekantansa vaihtaneiden joukossa puolue on ollut selvästi vetovoimaisin ja se on saanut uusia kannattajia molemmilta isommilta puolueilta.