Oululainen Satu Lapinlampi raahaa isoa Ikean kassia. Se on täynnä kenkiä. Mutta niin on myös kaksi muuta suurta kassia: pullollaan nilkkureita, saappaita ja korkkareita.
”Tunnustan, olen turhamainen”, Lapinlampi sanoo.
Kolme kenkäkassia antavat vain aavistuksen siitä määrästä, jonka hänelle on kasvanut vuosikymmenten aikana. Tallessa on esimerkiksi kengät, jotka Lapinlampi on ostanut Prahan-matkaltaan vuonna 1994. Myös ne kengät, joilla hän on päässyt ripille, ovat tallessa.
Siltikin Lapinlampi kiistää olevansa keräilijä tai hamstraaja. Kenkiä on vain kertynyt.
Mutta niin on myös käsilaukkuja, niitä Lapinlammella on joka lähtöön: arkisia ja käytännöllisiä, koristeellisia ja neulottuja kasseja. Iltalaukkuja ja olkalaukkuja.
”Kengät vaativat sopivan käsilaukun”, hän sanoo.
Lapinlampi ei ainoa
Kenkäinnostuksessaan Lapinlampi ei ole yksin. Kengät, kassit ja kirjat ovat tavaroita, joita monelle kertyy enemmän kuin tarpeeksi. Mutta kerätä voi myös astioita, levyjä, vaatteita – kerääjien ja hamstraajien maailma on ääretön.
Oululainen ammattijärjestäjä Satu Niskala sanoo, että suhde tavaraan on viha-rakkaussuhde.
”Jos huone on täynnä tavaraa, sen järjestämiseen ei ole helppoa ratkaisua. Huone käytävä läpi tavara kerrallaan”, Niskala sanoo.
Mutta ei tavaroista voi luopua noin vain. ”Se vaatii oikean vireen, muuten koko homma menee vain tavaroiden siirtämiseksi paikasta toiseen”, hän sanoo.