Yli seitsenmetrinen keskimoottori-dieselillä varustettu kalastajamallinen vene lipuu rauhallisesti rantaan Pihtiputaan Muurasjärvellä. Venettä ohjaavan kenkätehtailijan vieressä istuu punapäinen pikkumies, joka asiantuntevasti osoittaa vieraalle istumapaikan.
Sievin Jalkine Oy:n toimitusjohtaja Markku Jokinen ohjaa tottuneesti veneen kohti muutaman sadan metrin päässä rannassa olevaa saarta ja kaartaa laituriin. Tämän matkan hän on selvästi tehnyt tuhansia kertoja ennenkin.
"Me ostimme tämän saaren jo vuonna 1969. Ei meillä silloin ollut omaa taloakaan vielä. Se oli tosi edullinen kauppa", Markku Jokinen jutustelee.
Suunnilleen hehtaarin kokoinen saari on kokonaan Jokisen perheen käytössä. Saarella on kaksi kesämökkiä: noin 50 neliömetrin päämökki ja puolta pienempi vierasmaja. Ei mitään luksusta, vaan kotoista ja käytännöllistä.
"Meillä ei ole täällä sähköäkään. Aggregaatista saamme virtaa akkujen lataamiseen sen verran, että talvella saadaan valot. Tällaista vaatimatonta elämää", Markku Jokinen tuumii.
Hän sanoo tietoisesti pitäneensä mökkielämän mökkielämänä. Liian valmista ei saa olla.
"Monelle on käynyt niin, että kun laittaa liian valmista, tekeminen loppuu. Täällä riittää puuhaa, kun tekee ja kantaa puut ja vedet."
Vaikka Jokisen vene on suuri ja komea, varsinaiseksi veneilijäksi hän ei tunnustaudu. Toki perhe tekee retkiä veneellä eri puolille järveä. Markku Jokisella on kaksi lasta ja kolme lastenlasta, jotka usein ovat mökillä mukana.
"Kalastus on meille tosi tärkeää. Verkot laitetaan pyyntiin joka yö. Tämä on kalaisa järvi, ja aina tulee sen verran kalaa, että ruokaa saadaan. Makkaroita me emme juuri paistele."
Muurasjärvi antaa kuhaa, siikaa, haukea, ahventa ja syksyllä muikkua. Varsinkin kuhakantaa Markku Jokinen kehuu erinomaiseksi.
"On me saatu tosi isoja siikojakin. Kuhaa tulee lähes joka kerta, puolikiloisesta aina tuonne puolitoistakiloiseen. Joskus aikoinaan muikkukanta oli niin vahva, että yhdestä verkosta saattoi tulla ämpärillinen."
Kalastuskipinän Markku Jokinen kertoo saaneensa jo poikasena, kun kenkätehtaan työnjohtajaksi tuli Kalajoelta innokas kalamies Eino Maunu. Hän otti Markun mukaansa merelle Rahjan saaristoon kalastusreissuille.
"Sitä ennen olin inhonnut kalaa. Nyt minulle käy ruuaksi kaikki kala. Joka päivä sitä täällä syödään."
Mökillä Markku Jokinen toimii perheen pääkokkina. Hän käsittelee ja valmistaa kalan. Vaimo Hilkka huolehtii perunat kyytipojaksi.
"Myös tiskaaminen kuuluu minun mökkiharrastuksiini. Ja tietysti joka päivä saunataan ja uidaan. Ensimmäiset uintireissut tehdään heti, kun jäät ovat lähteneet."
Myös auringonlaskut Markku Jokinen kertoo katsovansa joka yö.
Markku Jokinen kertoo käyvänsä mökillään aina, kun se on mahdollista. Myös viikonloppuisin perhe ajaa Pihtiputaalle usein sekä kesällä että talvella. Ainoa poikkeus on syksyn metsästyskausi, jolloin Markun viikonloput kuluvat joko lintujen tai hirvien perässä.
"Vaikka olemme täällä tosi paljon, ei tämä mikään piilopirtti ole. Se on vain tämä ympäristö, se on niin rauhoittava. Koko tänä aikana vuodesta 1969 meillä on käynyt täällä vain muutama vieras, yhden käden sormilla ne laskee."
Kesällä Jokiset ovat Muurasjärvellä viikonloppujen lisäksi Hilkka Jokisen loman ajan. Markku Jokinen käy suunnilleen viikon välein tehtaalla lukemassa postin ja varmistamassa, että asiat sujuvat.
"Pidän myös kännykkää auki ja olen antanut luvan soittaa siihen tehtaalta", hän mainitsee.
Markku Jokisen mielestä yrittäjäkin voi pitää lomaa. Hän itse kertoo jaksottavansa työnsä niin, että mahdollisuus irtautumiseen on.
"Viikolla teen pitkää päivää ja viikonloput vietän täällä. Uskon, että työtehonikin on parempi, kun välillä saan ladata itseni täällä."
Sievistä on Muurasjärvelle vajaan sadan kilometrin matka.
Markku Jokinen sanoo olevansa ihminen, joka ei kaipaa lomallaan hirveästi toimintaa. Matkustellakin hän saa työn puolesta tarpeeksi. Jossakin kesätapahtumassa hän saattaa kerran kesässä käydä.
"Me ollaan Hilkan kanssa molemmat samanlaisia. Tykkäämme liikkua luonnossa ja nautiskella siitä", Markku Jokinen toteaa.
Seppo Kangas