Kuusamon kansanopiston kengänvalmistuksen kurssilla kaikki 21 osallistujaa valmistavat itse itselleen jalkineet perinteisillä suutarin työmenetelmillä ja saavat valmiudet jatkaa omatoimisesti työskentelyä.
"Kun tekee itse kengät, saa oman jalan mukaiset ja sen malliset kuin haluaa. Ihmisiä kiinnostaa, miten kengät tehdään", sanoo maanantaina alkaneen kuusipäiväisen kurssin opettaja, suutarimestari Asko Tuominen.
Kurssi on järjestetty joka kesä 80-luvulta alkaen. Tänä kesänä paikalle on tullut kengänkuluttajia eri puolilta Suomea. Yleensä joukossa on enemmän etelästä saapuneita kuin paikallisia.
"Kurssi on lomanviettotapa, ei missään varmaan viikkoa saa näin halvalla olla kuin täällä", nauraa Tuominen. Monelle kenkäparin tekeminen tuo kaivattua vastapainoa päätyölle.
Kengän valmistus alkaa jalkojen mittauksella. Mittojen avulla muotoillaan puulesti oman jalan mukaiseksi. Seuraavaksi suunnitellaan kenkien malli ja piirretään kaavat, minkä jälkeen leikataan nahat ja ommellaan palaset yhteen. Päälliset pinnoitetaan puulestin päälle, kastellaan ja annetaan kuivua. Näin kenkä saa lopullisen muotonsa. Viimeisenä laitetaan pohja.
"Jokainen, joka kurssille tulee, saa kengät tehtyä. Meillä on sellainen henki, että autetaan toisia tarpeen vaatiessa", sanoo Tuominen.
Kauniaisista kurssille tullut Pekka Haapala tekee jo toista kenkäparia tälle viikolle. Hän on käynyt kurssilla jo ainakin kymmenisen kertaa, ensimmäisen kerran vuonna 1982.
Kurssilla on paljon samoja ihmisiä vuodesta toiseen, joten ystävyyssuhteita muodostuu. "Täällä on hyvä ilmapiiri, meistä on muodostunut kengäntekijätiimi", kertoo Haapalainen.
Itse valmistetut jalkineet ovat Tuomisen ja Haapalaisen mielestä parhaat jaloille. Haapalainen muistuttaa, että jalat ovat tärkeä osa ihmistä, joten niistä tulee pitää huolta. Molemmat käyttävät enimmäkseen itse tehtyjä kenkiä. Kaupasta ostetaan vain sandaaleja ja kumisaappaita.
"Kaupan kengistä puuttuu sielu. Jos tekee kengät hyvin ja hoitaa niitä, ne ovat ikuiset. Käsin tehtyjä voi korjata," sanoo Haapalainen. Kun kaupasta ostetut kengät menevät rikki, ne yleensä joutuvat roskiin ja tilalle ostetaan uudet.
Haapalainen vertaa kengän tekoa kirjan kirjoittamiseen, koska molemmissa töissä vaikeinta on idean keksiminen. Kenkien valmiiksi saaminen on hänelle melkein kuin lapsen syntyminen. On tullut tehtyä jotain uutta.
Haapalainen harmittelee, kun vanhat taidot ovat katoamassa. Siksi hän pitää tärkeänä kengänvalmistuksen kurssia, joka auttaa perinnetaitoja säilymään.