Oulu "Tietysti voittaminen", vastaavat 12-vuotiaat oululaiset Sofia Blanco ja Helea Tokola kuin yhdestä suusta kysymykseen, mikä miekkailussa on mukavinta.
"Mutta ei se tärkeintä ole. Itsekin jäin tässä kisassa hännänhuipuksi, mutta ei se haittaa", Sofia muistuttaa.
"Joskus voittaa, joskus häviää. Sekin viehättää", kolme ja puoli vuotta miekkailua harrastanut Helea säestää.
Linnanmaan liikuntahallissa on meneillään Oulun Miekkailuseuran järjestämät kisat, jotka kestävät koko viikonlopun. Sofia ja Helea edustavat kisoissa nuorinta kaartia sarjassa "minijuniorit".
Yleensä elämässä isot menevät edellä, ja pienet tulevat perässä. Blancon perheessä marssijärjestys on ollut toinen.
"Asuimme kolme vuotta sitten Yhdysvalloissa Bostonin lähellä, missä veli (Werner) innostui miekkailusta. Minä hurahdin mukaan puolta vuotta myöhemmin, ja nyt sitten iskäkin (Roberto) on alkanut miekkailla", Sofia kertoo.
Alussa kipua ja mustelmia
Sofian alkutaival miekkailijana oli kivulias.
"Ensimmäiset pari kuukautta olin mustelmilla, koska aloittelijat pistävät tavallaan liian kovaa. Miekkailu on kuitenkin tekniikka- eikä voimalaji. Taitojen kehittyessä osumat ovat pieniä ja napakoita", Sofia tietää.
Koska miekkailu ei vielä ole Suomessa kovinkaan tunnettu laji, se voi herättää ulkopuolisissa ennakkoluuloja - ja jopa pientä pelkoa.
"Tämä on hauska laji. Tässä miekkailuasussa on niin paljon kerroksia, ettei osumia tarvitse pelätä. Vaikka hanska on paksu, joskus kyllä voi käydä niin, että käteen sattuu", Sofia tietää.
Minijunioreilla on yhteisharjoitukset maanantaisin ja perjantaisin.
"Koska en pääse perjantain harjoituksiin, harjoittelen kotona. Teen pistoharjoituksia tyynyyn tai maskiin, tai sitten miekkailen veljen kanssa", Sofia kertoo.
Teatterimiekkailussa liikkeet ovat laajoja
Jo 1930-luvun seikkailuelokuvissa Errol Flynn näytti, miten miekka miekka viuhtoi ilmaan näyttelijän hyppysissä. Niin ikään Zorro ja Muskettisoturit ovat valkokankaalla osoittaneet olevansa mestaritason miekkailijoita.
"Se on sitä teatterimiekkailua, joissa pyritään tekemään laajoja liikkeitä", Helea piirtelee käsillä ilmaan.
"Tässä oikeassa miekkailussa liikkeet ovat pieniä, tarkkaan harkittuja ja suoraviivaisia", hän varmentaa.
Oululaisen miekkailun esitaistelija oli Merikosken Miekkailijat, joka pyöritti lajia 1930-luvulta aina 1960-luvulle. Uuden tulemisen takana on Oulun Miekkailuseura, joka perustettiin joulukuussa 2002. Nyt seuraan kuuluu 60-70 jäsentä ja se kuuluu Suomen aktiivisimpiin seuroihin.
Hyvä harrastus -
ja pysyy sellaisena
Miekkailu on herrasmiesten ja -naisten laji, jossa kilpailijat kunnioittavat toisiaan.
"Kyllä me Oulussa osaamme käyttäytyä, mutta olen minä nähnyt muualta tulleita kilpailijoita, jotka ovat päästäneet suustaan kovaa tekstiä, kypärät ovat lennelleet ja punaisia kortteja on jaettu", Sofia muistaa.
Sekä Sofialle että Helealle miekkailu on harrastus, joka pysyy heidän elämässään läsnä vielä pitkään.
"Miekkailu ei katso ikää, sillä mukana on kaiken ikäisiä harrastajia", Sofia hahmottelee.
Tyttöjen kohdalla miekkailukärpäsen purema ei kuitenkaan ole "liian syvä".
"Ei meistä koskaan tämän lajin ehdottomia huippuja tule, vaikka joskus olen miettinyt, kuinka mukavaa olisi päästä olympialaisiin", Sofia miettii.
Ja Helea nyökkäilee vieressä.
Jouko Vuorjoki