Laanilan venesatamassa on torstaiaamuna rauhallista. Aika on sopiva hiljaisuudelle, sillä tähän aikaan Rautasiltaa ei jyskytä yksikään pohjoisen junista.
Oulujokea pitkin venesatamaa kohti saapuu vauhdikkaasti kilpavene. Soutaja, Kempeleen Lentopallon valmentaja Kari Raatikainen, on käynyt pyörähtämässä Oulujoen kirkon korvilla.
Raatikainen on joukkuelajin valmentaja, mutta omassa elämässään kestävyyslajit ovat siinä rinnan kohdassa, missä sydänkin on.
"Elämäntapa", Raatikainen paaluttaa ytimekkäästi.
Vaikka Raatikaisella on lukuisia SM-mitaleja soudusta ja esimerkiksi viime talvelta takanaan 2 700 hiihtokilometriä, ei hän ole yksilölajissaan yksin.
Paula-vaimo saapuu venesatamaan hieman myöhemmin kartta kädessään. Juoksumatkaan Kempeleen ja Oulun välillä on kulunut puolitoista tuntia.
"Vaimo on ollut mukana Kalevan Kierroksella. Yritän vähän helppiä häntä", Raatikainen vähättelee.
Valmentajalle kestävyyslajit auttavat purkamaan henkisesti raskaan työn lastia.
"Työ aiheuttaa paineita. Niitäkin esimerkkejä on, jotka purkavat ne pois kuppiloissa. Minä haluan olla omalla tavallani esimerkkinä joukkueelle. Tällainen extreme-meininki ja omien rajojen hakeminen on aina kiinnostanut minua."
Raatikaisen tavoitteena on vähitellen päästä pois ylenpalttisesta kilvoittelusta.
"Teimme vasta viiden kuuden tunnin sauvakävelylenkin ja se nosti suuria tunteita pintaan."
Paineet on
otettava vastaan
Anteeksi, mutta mitä tekemistä kestävyysurheilulla on liiganousuun tähtäävän Kempeleen Lentopallon kanssa? Henkisellä tasolla paljonkin. Raatikainen tietää, että monilla joukkuelajien urheilijoilla on vielä tekemistä, jotta he olisivat harjoittelussaan samalla tasolla yksilöurheilijoiden kanssa.
"Ihanne olisi, että olisi yksilöitä, joista koostuisi hyvä joukkue. Haluan pelaajillani olevan urheilijan mieltä: mitä laitan suuhun, miten nukun, miten harjoittelen omatoimisesti. Monella pojalla joukkueessani on tuonlaisia ajatuksia", Raatikainen selvittää.
Tulevalla kaudella KempeLe:n pelaajat tarvitsevat myös toisenlaista paineen sietokykyä. KempeLe:lla on sellainen ryhmä kasassa, että ykkössarjan tasolla joukkue lähtee suosikkina jokaiseen otteluun.
Raatikainen ei kiellä lähtöasetelmaa - ei ylimielisesti vaan realistisesti.
"Kyllä runkosarjan pitäisi mennä soljuen, ei sieltä monta jarrua saisi löytyä. Tappio on epäonnistuminen."
Urheilu on kuitenkin urheilua. Kauden lopussa vain liiganousu on onnistumisen tae.
"Yksi peli voi ratkaista kaiken, mutta meidän on otettava paineet vastaan", Raatikainen miettii.
Hämmennystä
ja supinaa
Kun Raatikainen operoi aikaisemmin etelämpänä, ihmetteli hän, miksei Oulun alueen lentopallo kukoista. Etta pysyi pitkään liigassa, mutta väsytystaistelu päättyi lopulta putoamiseen.
Nyt kovimmat paukut on ladattu KempeLe:n piippuun. Seuralla on toisaalta pienen paikkakunnan innostus, toisaalta suuren talousalueen muskelit.
"Yritämme juurruttaa lentopallokulttuuria Pohjois-Pohjanmaan seudulle."
KempeLe hankki tämän kauden joukkueeseensa kaksi maajoukkuetason miestä, passari Aki Riihimäen ja libero Timo Tolvasen. Sen lisäksi Ettan kärkinimet Antti Malinen ja Harri Hietala vaihtoivat naapurin leiriin.
Vähemmästäkin lentopallopiireissä supistaan. Tämän joukkueen lyöminen olisi monelle suuri nautinto.
"Valitettavasti meihin on laitettu leima kuin olisimme joku Chelsea - että saamme kaiken rahalla ja helposti. Pitäisi melkein repäistä sopimukset esille, että puheet loppuisivat. Meillä on muutama merkittävä sopimus, muuten linja ei ole lähelläkään liigan kärkipäätä", Raatikainen huomauttaa.
Liiga ei ole KempeLe:lle kaukana, mutta on sinne vielä kilometrejä matkaa. Sellainen sopiva soutumatka.