17-vuotias Roope Niskanen nousi lukion vaihto-opiskelijana ilmiöksi pienessä iowalaisessa Audubonin kaupungissa. Kempeleläinen on poikkeuksellisen kova potkaisija ja haaveilee urasta amerikkalaisen jalkapallon parissa.
Kun lukiolainen ilmoittaa haluavansa lähteä Yhdysvaltoihin vaihto-opiskelijaksi, paikkakuntaa ei voi valita. Haavekuvissa voivat vilkkua Manhattanin pilvenpiirtäjät tai Kalifornian auringossa kylpevät hiekkarannat.
Jos odottaa liikoja, totuus voi lyödä käsille.
Kempeleläinen Roope Niskanen katsoi tulevaisuuteen avoimin mielin. Kaikki eivät olisi pystyneet samaan.
Niskasen vaihtokohteeksi määrättiin Iowan osavaltiossa sijaitseva Audubon. Jos et ole koskaan kuullut kyseisestä paikasta, yleissivistyksessäsi ei ole merkittävää aukkoa.
Audubon on laajojen peltoaukeiden keskellä sijaitseva reilun 2 000 asukkaan kaupunki. Matkaa osavaltion pääkaupunkiin Des Moinesiin tulee noin 140 kilometriä.
– Ajattelin, että sama lähteä kokeilemaan. Uusi maa, uusi kulttuuri, uusia kokemuksia, Niskanen kertaa Sarkkirannan nurmikentän laidalla.
Ollaan Amerikan todellisilla sydänmailla. Täällä äänestetään republikaaneja. Maatiloja on joka puolella. Kylän keskuskadun nimi on Broadway, mutta se ei ole aivan New Yorkin täysnimikaimansa veroinen pituudeltaan ja maineeltaan. Audubonissa Broadwayllä eivät aja keltaiset taksit, vaan linja-auton kokoiset maasturit.
Kun Niskanen viime syksynä matkusti Auduboniin, hänen sijaisperheensä tuli viereisen kaupungin linja-autoasemalle vastaan lava-autolla, jonka takapenkille piti kiivetä tikkaita pitkin.
Sijaisperheen kotitilalla odottivat satoja metrejä pitkät maissi- ja papupellot. Ensiaterialla eteen kannettiin lautasen kokoinen pihvi – ja tietysti kotitilan maissia.
Tervetuloa Amerikkaan!
Syyskuussa 18 vuotta täyttävä Niskanen on pelannut 11 vuotta jalkapalloa. Iowan maaseudulla soccer ei ole niin kovassa huudossa kuin amerikkalainen jalkapallo. Vanhaan ja tuttuun lajiin ei löytynyt joukkuetta, mutta hänelle opetettiin soikean pallon saloja.
Niskasesta tehtiin jalkapallotaustansa takia Audubon Community High Schoolin joukkueen potkaisija.
Suomessa hän oli joskus kopitellut veljensä kanssa jenkkifutista ja potkinut ehkä muutaman kerran.
– Olin ensimmäisissä harjoituksissa normaalia aloittelijaa parempi. Jo kolmansissa treeneissä tuli tosi hyviä potkuja.
Pelit lähtivät sujumaan erinomaisesti.
Eräässä ottelussa hän teki 13 lisäpistepotkumaalia, joka on Iowan osavaltioennätys lukio-otteluissa.
Niskasesta tuli paikallinen sensaatio.
Osavaltion suurin lehti Des Moines Register kirjoitti kempeleläisestä laajan henkilökuvan lokakuussa.
Euroopan perämailta tulleesta nuoresta pojanklopista oli tullut pienen kylän sankari ja puheenaihe numero yksi.
Siannahkasoikio lähtee Niskasen jalasta kovaa, tarkasti ja kauas.
NFL:n kenttäpotkumaaliennätys on 64 jaardia. Lukiopeleissä ennätys on 68 ja yliopisto-otteluissa 67. Yksi jaardi on noin 91 senttimetriä.
Niskasen ennätys harjoituksissa on 70 jaardia. Youtubessa on video, jossa Niskanen upottaa 65-jaardisen potkun haarukkaan.
– NFL:ssä on ehkä viitisen pelaajaa, jotka pystyvät potkaisemaan 70-jaardisen kenttäpotkumaalin. Monella ennätykset jäävät 60:een.
No johan on sälli.
Eikä ihme, että amerikkalaisyliopistot ovat jo kiinnostuneita hänestä.
– Kävin yhden yliopiston try-outilla. He olisivat tarjonneet stipendiä ja pelipaikkaa, mutta se ei ollut heidän sääntöjen mukaan mahdollista. Minun olisi pitänyt olla vähintään lukion kolmannen vuoden opiskelija.
Selvä kehityskohde on saada potkuliikettä sulavammaksi sekä potkuihin korkeutta ja tarkkuutta. Kun lukiopeleistä edetään yliopistotasolle, vastustajat ovat isompia ja nopeammin blokkaamassa potkuja. Puhumattakaan siitä, millaisia mörköjä maailman parhaat ryntääjät ovat.
– Upotan lisäpistepotkuista harjoituksissa kymmenen kymmenestä, mutta pelitilanteessa lukiopeleissä seitsemän tai kahdeksan.
Niskanen palasi juhannuksen jälkeen takaisin Kempeleeseen. Tunteet olivat ristiriitaiset.
– Tuntui haikealta jättää hyvästit ystäville ja perheelle Amerikassa, mutta toisaalta oli kiva päästä näkemään omaa perhettä ja vanhoja kavereita Suomeen.
Elokuussa jatkuvat opiskelut Kempeleen lukiossa – jos jatkuvat. Nuorukainen tutkailee äitinsä kanssa, josko opiskelu voisi jatkua Amerikassa myös ensi talvena.
Niskanen haluaa lähteä jahtaamaan unelmaansa.
– Suunnitelmat ovat auki. Jos hyvä lukio ja asuinpaikka löytyvät, voisin lähteä. Toivoisin, että minulla olisi jonkinlainen tulevaisuus lajissa.
Kaukana, kaukana horisontissa siintävät kolme tarunhohtoista kirjainta. NFL on haave, mutta ihmisellä pitää olla elämässä unelmia ja tavoitteita.
– En todellakaan olisi vuosi sitten voinut kuvitella olevani nyt tässä tilanteessa, Niskanen sanoo ja hymyilee.
