Kem­pe­le­läi­nen Samuel Ojala, 23, haa­vei­lee, että Raimo Hel­mi­sen ta­va­ra­merk­ki avaisi tien pa­ra­lym­pia­lai­siin

Samuel Ojaja on ollut pyörätuolissa yksivuotiaasta asti. Nyt hän haaveilee paralympialaisista Suomen joukkueessa.

Kuva: Lauri Jaakkola

Samuel Ojala kuuluu sekä kelkkajääkiekon että sähköpyörätuolisalibandyn maajoukkueeseen.

Kempeleläisen Samuel Ojalan elämä oli tapahtumia täynnä jo yksivuotissynttäreihin mennessä.

Vaahtosammuttimen kokoinen poika tapasi fysioterapeutin ensimmäistä kertaa kahden kuukauden ikäisenä. Vuoden vanhana Ojala istahti ensimmäistä kertaa omaan pyörätuoliin synnynnäisen selkäydinvamman seurauksena.

Pyörätuoli. Kapistus, joka pahimmillaan pysäyttää ihmisen.

Ojala ei kuitenkaan nelipyöräistä menopeliä säikähtänyt: hän päätti ottaa siitä kaiken irti.

Ojala kokeili pyörätuolitanssia, -koripalloa ja -sulkapalloa. 12-vuotiaana kohdalle osui sähköpyörätuolisalibandy, jota 23-vuotias nuorukainen harrastaa edelleen.

Viisi vuotta sitten salibandy sai rinnalleen toisen pallopelin, kelkkajääkiekon.

– Fysioterapeuttini ehdotti lajia, kun Ouluun oli suunnitteilla harjoitusvuoroja. Olin itse asiassa ensimmäinen oululainen, joka meni kokeilemaan lajia, pari kuukautta sitten Lahteen muuttanut Ojala sanoo.

Ensimmäiset kokeilukerrat olivat ärräpäiden sävyttämää taistelua. Kelkka ei meinannut pysyä pystyssä, ja Ojala oli jatkuvasti kyljellään jään pinnassa.

Vähitellen kelkka kävi tutuksi, ja kiekkokin alkoi pysyä lavassa. Kaksi vuotta sitten Ojala sai palkinnon kehittymisestään, kun ovi aukesi miesten maajoukkueeseen.

– Pääsin kentälle kansainvälisessä turnauksessa Puolassa. Hetki oli ikimuistoinen.

Kaikkein hurjimpia temppuja debyyttivaihdossa ei nähty. Oppia on tullut itse Suomi-kiekon legendalta, Raimo Helmiseltä.

– Olen vähän harjoitellut Raipen lättysyöttöä, mutta en osaa sitä vielä ihan niin hyvin, että uskaltaisin lähteä peleissä testailemaan, Ojala nauraa.

Vasempana laitahyökkääjänä pelaava Ojala on profiloitunut salibandykentillä maalintekijäksi, mutta jäälle mentäessä syöttäminen on mieluisampi vaihtoehto.

Kovasta hyökkäysinnosta huolimatta puolustusmotivaatiota ei tarvitse kauaa etsiä.

– Vastustajat siirretään pois maalin edestä, jos tarve vaatii. Ensisijaisesti puolustan kurinalaisesti ja lähden sitten hyökkäämään.

Taklaaminen on sallittua. Tarkoituksena on työntää vastustaja kumoon ja estää pelivälineen saanti.

Huvipuistojen törmäilyautoista tuttu kolarointi ei ole sallittua.

– Jos kelkalla ajaa suoraan kylkeä päin, siitä tulee kahden minuutin jäähy. Kropalla saa kyllä tehdä koviakin taklauksia.

Seuraava maajoukkue-edustus on edessä jo tänään tiistaina, kun Suomi aloittaa C-sarjan MM-kilpailut Vierumäen urheiluopistolla.

Vastassa ovat Australian ja Kiinan kaltaiset eksoottiset kiekkomaat. Suomen tavoitteena on turnausvoitto ja nousu B-sarjaan.

– Joukkueet ovat minulle tuntemattomia. En osaa sanaakaan kiinaa, joten saa nähdä, täytyykö kommunikoidessa turvautua Googleen. Voi olla, että joudumme käyttämään kansainvälisiä käsimerkkejä.

Suomen joukkueen pidemmän tähtäimen tavoitteena on murtautua A-sarjaan ja sitä kautta paralympialaisiin. Ojala pitää tavoitetta realistisena.

Omat otteet vaativat vielä hiomista, jotta pelipaikka mahdollisesta olympiajoukkueesta irtoaisi.

– Jos raipemainen lätty onnistuu joskus silmät kiinni, niin olympiaportit voisivat aueta.

Suomen valmistautuminen tänään tiistaina alkaviin C-sarjan MM-kilpailuihin on sujunut suunnitellusti. Joukkue on tehnyt kaiken, mitä tehtävissä on.

– Meillä on ollut syksyn aikana kolme harjoitusleiriä. Lisäksi kävimme pelaamassa länsinaapurissa Ruotsia vastaan harjoitusottelun. Saimme hyvän puolustustreenin, Suomen päävalmentaja Antti Kangas kertoo.

Suomi saa vastaansa kisojen avauspäivänä Australian. Torstaina on vuoro mitata Kiinan taso.

– Veikkaan, että Kiina tulee varmasti lujaa. Pekingissä järjestetään olympialaiset neljän vuoden kuluttua, joten tavoitteet ovat todennäköisesti korkealla. Heillä on venäläinen valmentaja, ja he haluavat varmasti kärkeen.

Oululainen Kangas päätyi valmennushommiin sattuman kautta viitisen vuotta sitten. Kangas tutustui kelkkajääkiekkoon Suomen vammaisurheiluliiton, Diakonissalaitoksen ja Oulun Kärppien junioripuolen yhteisen hankkeen kautta.

– Olin töissä Kärppien junioripuolella. Kiinnostuin lajista heti ja pääsin maajoukkuekuvioihin mukaan.

Kangas on koonnut joukkueeseensa pelaajia reilut pari kentällistä. Suurin osa pelaajista asuu pääkaupunkiseudulla.

– Pelaajat harjoittelevat keskenään Riihimäellä toisen valmentajan ohjauksessa. Olemme käyneet pelikirjaa ja taktisia asioita läpi leirien aikana.