Kem­pe­lees­sä pe­reh­dyt­tiin pe­las­tus­koi­ra­toi­min­taan – "Koi­ras­ta ei tule hyvää pe­las­tus­koi­raa, jos sen ohjaaja ei ole mo­ti­voi­tu­nut"

Kempeleen Juurussuolla järjestettiin tänään sunnuntaina pelastuskoiratoiminnan perehdytyskurssi.

Nitta-koira jäljittää maastossa. Hihnan toisessa päässä Oulun Seudun Etsintäkoirien koulutusvastaava Jaana Pikkupeura.
Nitta-koira jäljittää maastossa. Hihnan toisessa päässä Oulun Seudun Etsintäkoirien koulutusvastaava Jaana Pikkupeura.
Kuva: Jukka Leinonen

Kempeleen Juurussuolla järjestettiin sunnuntaina pelastuskoiratoiminnan perehdytyskurssi. Kurssi alkoi aamulla ja kesti pitkälle iltapäivään.

– Tämä on tällainen yhden päivän tiivis paketti. Yritämme tarjota sopivasti sekä käytäntöä että teoriaa, koska molempia tarvitaan, että saadaan valmiita pelastuskoiria, kertoo Oulun Seudun Etsintäkoirat OSE ry:n puheenjohtaja Päivi Kekkonen

Pelastuskoiralla tarkoitetaan kadonneiden ihmisten etsintään koulutettua ja tarkastettua koiraa, joka toimii viranomaisten apuna. Pelastuskoiralle ei ole roturajoitteita: joillain koirilla voi esimerkiksi niiden koon tai karvapeitteen vuoksi olla hankalampaa liikkua metsässä kuin toisilla, mutta tällaisetkaan piirteet eivät ole poissulkevia. Tärkeintä on, että koira ei ole aggressiivinen.

– On hyvä, jos koira on yhteistyökykyinen, hyvähermoinen, rohkea ja sosiaalinen, Kekkonen sanoo.

Koira ja ihminen muodostavat pelastuskoiratoiminnassa parin, ja ihmisen rooli on tietystä näkökulmasta jopa tärkeämpi kuin koiran.

– Vaikka koira olisi miten hyvä, ei siitä tule hyvää pelastuskoiraa, jos sen ohjaaja ei ole motivoitunut.

Koulutuspäivä alkoi miljööbaana-harjoituksella. Harjoituksessa useat koirat ja ihmiset suorittavat yhdessä esteradan.

– Siinä saa makua siitä, millaisia esteitä maastossa voi olla vastassa, Kekkonen kertoo.

Harjoitusta seurasi teoriaosio, jonka jälkeen vuorostaan ruokailtiin. Sitten oli taas käytännön harjoitusten aika. Päivä päättyi toiseen teoriaosioon.

Koulutukseen osallistunut Pirkko Taskinen piti päivää erittäin onnistuneena.

– Hienoa, että päästiin heti kokeilemaan asioita käytännössä. Monesti tällaiset perehdytykset jäävät pintaraapaisuiksi, mutta täällä tunsi oikeasti pääsevänsä perille asioista, Taskinen sanoo.

Taskinen osallistui koulutukseen reilun vuoden ikäisen kultaisennoutajansa kanssa. Kotona odottaa toinen, 12-vuotias saman rodun edustaja.

Myös Mervi Pirkola ja hänen tyttärensä Maija Pirkola olivat perehdytyksestä mielissään. He haluaisivat löytää sopivan lajin uudelle, seitsemän kuukauden ikäiselle koiralleen.

– Kyllä tästä voisi kehittyä sopiva harrastus. On mukavaa, että tässä pääsee tekemään asioita paitsi koiran, myös samanhenkisten ihmisten kanssa, Mervi Pirkola sanoo.

Ilmoita asiavirheestä