Kem­pe­leen tur­pas­mök­kiin uusi maa­sei­nä

Kun ei ollut varaa tehdä puutaloa tai alueella ei puita paljon kasvanut, talo tehtiin maasta. Turppaista koottu ulkoseinä on lämmin ja turpas on myös yllättävän kestävä vanha rakennusmateriaali.

Vilimasti viuhumaan. Kempeleen murteella vilimastiksi kutsutulla työkalulla arkkitehtiopiskelijat saivat leikattua peltoa turppaiksi vinhaa vauhtia. Etualalla Mikko Kanninen, hänen takanaan Laura Puijola ja valkoisessa haalarissa Janne Laine.
Vilimasti viuhumaan. Kempeleen murteella vilimastiksi kutsutulla työkalulla arkkitehtiopiskelijat saivat leikattua peltoa turppaiksi vinhaa vauhtia. Etualalla Mikko Kanninen, hänen takanaan Laura Puijola ja valkoisessa haalarissa Janne Laine.
Kuva: Tapio Maikkola

Kun ei ollut varaa tehdä puutaloa tai alueella ei puita paljon kasvanut, talo tehtiin maasta. Turppaista koottu ulkoseinä on lämmin ja turpas on myös yllättävän kestävä vanha rakennusmateriaali.

Kempeleen kotiseutumuseon turpasmökkiin rakennettiin torstaina uudet seinät Oulun yliopiston arkkitehtiopiskelijoiden voimin.



Poljettu pohja
on paras


Alun perin vuonna 1981 museolle rakennetun mökin seinät alkoivat hajoilla vain reilun 20 vuoden päästä.

Asiantuntijoiksi kutsutut kempeleläiset seniorit arvelevat, että tuolloin käytetty materiaali oli liian hiekkaista.

"Maan pitää olla kovaa, poljettu pohja on paras ja siinä pitää olla hyvä kasvu. Viljelty pelto on liian kuohkea", sanoo 15-vuotiaaksi turpasmökissä Kempeleen Ketolanperällä asunut Erkki Penttilä.
Sopivan kovaa maata löytyi Filtronicin robottihallien takaa vanhalta pellolta. Turppaan leikkaukseen käytettiin teräasetta, Kempeleen murteella vilimastia, josta joillakin muilla alueilla on käytetty nimitystä kunttakirves. Se oli muinoin joka talon tärkeimpiä työkaluja.



Turveseinä tulee
halvaksi


Turpastalkoita johtanut arkkitehtuurin professori Panu Kaila sanoo, että turveseinän etu on halpuus. Kempeleessä oli parhaimmillaan 1800-luvulla 45 turpastaloa, joten Oulun seudulla niitä on täytynyt olla satoja. Viimeiset mökit Kempeleessä olivat asuttuina tiettävästi vielä 1950-luvulla.

Erkki Penttilä ja hänen neljä vuotta nuorempi veljensä Jaakko Penttilä muistelevat, että heidän ilmeisesti 1900-luvun vaihteessa rakennettu mökkinsä purettiin vuonna 1947, jolloin seinä oli vielä hyvässä kunnossa.

Yhtä seinää jouduttiin tosin aikanaan korjaamaan, kun sonni puski siitä sarvillaan läpi.

Voi siis sanoa, että turpas on kestänyt rakennusmateriaalina ainakin 50 vuotta.

Kaila sanoo, että maa on ympäri maailmaa vanha ja yleinen rakennusmateriaali.

Savirakennuksia on tehty muun muassa Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.

Tosin arvorakennuksia ei materiaalista ole missään päin maailmaa tehty.

Suomessa tupasrakentamisen kulta-aika oli 1800-luvulla ja sitä ennen.

Kuinka kauan ennen, sitä ei professori Panu Kailan mukaan ole kukaan tutkinut, mutta ilmeisesti turppaita ja turvetta on käytetty hyvinkin kauan asumuksiin.

Ilmoita asiavirheestä