Sveitsin Kloten ja Bern, 17 päivää, 16 joukkuetta, 300 000 katsojaa ja 600 miljoonaa tv-katsojaa. Joka kevät pelattava MM-kiekko on jälleen ovella.
Jos kotoisen SM-liigan loppuhuipennus olisi venynyt seitsemään otteluun, ratkaisu olisi pelattu vasta eilen Jyväskylässä.
Kiitos JYPin paraatimarssin, liigafinaalien ja MM-kiekon väliin jää väliä nyt yhdeksän päivää.
Suomen leijonajoukkueen lopullisen kisailmeen määrittelee 6.-7.5. pelattavat puolivälieräottelut, mutta jo sunnuntai-iltana julkistettu kasvogalleria näyttää suuntaa. Voiko tällä joukkueella menestyä MM-jäällä, jossa avausottelu on ensi lauantaina Norjaa vastaan?
Jos kokoonpano ei herätä intohimoja, kannattaa muistaa, että leijonat ovat joskus yltäneet huikeisiin urotekoihin, kun he eivät ole romahtaneet etukäteen rakennettujen menestyspaineiden alle.
Sveitsissä 1998 Hannu Aravirta marssitti kisapaikalle joukkueen, joka vilisi Mr. Nobodyja.
Tuliaisena oli MM-hopea. MM-kulta jäi yhden tai kahden maalin päähän.
Maalivahtien tilanne on sikäli mielenkiintoinen, että uransa ensimmäistä kertaa leijonapaitaan pukeutuva Kempeleen Kiekko-Kettujen kasvatti Pekka Rinne kantaa harteillaan ykkösvahdin vastuun. Nashvillessä sensaatiomaisen NHL-kauden torjunut Rinne nousee 26-vuotiaana suomalaisen kiekkokansan tietoisuuteen. Vihdoinkin, voisi sanoa.
MM-kisoissa peluutetaan perinteisesti vain kahta maalivahtia, ja kolmannen on toimittava sparraajana ja katsottava kaikki ottelut katsomosta. Mikä on päävalmentaja Jukka Jalosen valinta?
Pukeeko otteluihin Tampa Bayn 22-vuotias Karri Rämö vai SM-liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu 32-vuotias Juuso Riksman? Iältään Rämö on sopiva kolmonen, joten saattaa hyvinkin olla, että hän NHL-statuksestaan huolimatta joutuu antamaan tilaa Riksmanille.
Vaikka JYPistä löytyy SM-liigan paras maalivahtikaksikko, niin Pekka Tuokkolalla kuin Sinuhe Wallinheimolla ei tässä kuviossa ollut kisakoneeseen mitään asiaa.
Puolustuksessa leijonat voivat tukeutua 14:nteen MM-turnaukseensa valmistautuvan Petteri Nummelin esimerkkiin. Vastuuseen ja jääaikaan voivat varautua myös Ville Koistinen, Janne Niinimaa ja Mikko Lehtonen.
Yllätysnimenä Sveitsiin matkaa Topi Jaakola, mutta millä vastuulla ja millä jääajalla. Kisapassien leimaamisten kanssa nimittäin käydään joka vuosi melkoista lottoa, ja nyt tuo arpapeli voi hyvinkin ohittaa Jaakolan.
Jos Carolina lentää nopeasti ulos, Suomi voi saada joukkueeseen kolme kovaa vahvistusta. Yksi näistä olisi Joni Pitkänen, joka toisi todellista johtajuutta tasavahvaan leijonapuolustukseen.
Hyökkäyksessä leijonilla on ammottava aukko, koska joukkueessa ei ole mitat täyttävää ykkössentteriä. Niko Kapasella ei siihen ruutuun välttämättä ole karismaa, kokoa ja kykyä. Jarkko Immonen teki 15:ssä pudotuspelissä vain yhden maalin ja on usein hyytynyt kansainvälisissä kekkereissä. Tommi Santala on parhaimmillaan hyvä, mutta Juha-Pekka Hytösen kisamatkaa pitää luonnehtia lähinnä palkintomatkana.
SM-liigan tämän kauden vaappuvaa tasoa kuvatkoon hyvin se, että pistepörssin voittaja Kim Hirshovits ja maalitykki Jussi Makkonen eivät mahtuneet keskushyökkääjien nelijäseniseen kisakerhoon.
Yhden sentteripaikan voi kyllä hyvinkin vallata monipuolisuusihme Mika Pyörälä, jonka voi komentaa rooliin kuin rooliin; on se sitten keskellä, laidassa, alivoimassa tai ylivoimassa maskimiehenä.
Hopeajoukkue Kärpistä mitat täyttävää kisapelaajaa ei tänä vuonna ole - ei ollut kyllä lähelläkään - mutta näillä leveyksillä mustakeltaisesti ajatteleva kisakatsoja voi keskittyä vaikka Hyvösen, Lehtosen, Niinimaan, Rinteen, Jaakolan ja Pyörälän edesottamuksiin.
Ovathan kuusikon kiekko-opit muokattu Kärppien kovassa juniorimyllyssä, ja plakkarissa on lukuisia liigamestaruuksia kasvattiseuran velvoittavassa univormussa.
jouko.vuorjoki@kaleva.fi