Oulun kaupungin korkeimman mäen titteli on ensi kesänä katkolla, kun entisen kaatopaikan Iinatin moottoriurheilukeskuksen mäen maisemointi valmistuu. Tähän asti titteliä on kernaasti kantanut Ruskonmäki, jota leikkisästi myös Ruskontunturiksikin kutsutaan.
Valmistuessaan Iinatin mäki kohoaa jopa 60 metrin korkeuteen ja laskumäellekin pituutta saadaan tarvittaessa 200-300 metriä, ainakin saman verran kuin nyt Ruskossa. Aika näyttää, mitä kaikkea Iinatissa vielä harrastetaan talvisaikaan.
Alas viittäkymppiä
Kaleva testasi Oulun mahtimäet ja käväisi myös kuntarajan tuolla puolen. Vauhtia mitattiin Ruskonmäessä, Raksilassa, Heinäpään harjulla ja Kempeleen Köykkyrissä. Parhaimmillaan testilaskijan vauhti huikenteli poliisin lainaaman tutkan mukaan lähellä viittäkymppiä. Mäet viiletettiin alas laskettelusuksilla.
Testilaskijana oli Pellon Ponnen väreissä monet Länsi-Pohjan alppihiihdon piirinmestaruudet kahminut ja myöhemmin oululaistunut Eeva Tervonen.
Vain hissi puuttuu
Ökymäkiähän ei Oulussa ole, ei ainakaan ruutukaava-alueella. Lähin toimiva laskettelukeskus löytyy kuntarajan toiselta puolelta Kempeleen Köykkyristä.
Testikierros aloitettiin Ruskosta. Oulun ykkönen Ruskonmäki ei suinkaan kohoa yksinäisessä ylhäisyydessä ylitse muiden. Lähietäisyydeltä mäen elämää seuraavat jätehuollon työtekijät kertovat, että mäkeä käyttävät hyppyrin rinteeseen rakentaneet freestylehiihtäjät. Toisinaan mäessä on nähty myös aikuisia miehiä.
Ruskonmäen huipulle pääsee ainoastaan Kalikkalammen kautta. Matkan tekoon menee jokunen vartti, huipulle kapuaminen vie vielä toisen mokoman. Kaiken kaikkiaan juuri sitä extremeä - hikeä, puhkumista ja mielihyvää - mitä kaupunkilainen lähtee turhaan kauempaa kurottamaan.
"Villimpi juttu", tokaisee testaaja Tervonen, kun mäen päältä avautuu näköala yli Oulun ja näkyvyyttä riittää melkein Pudasjärven perukoille. Ilma on raikas, eivätkä selän taakse jäävän Ruskon jätekeskuksen hajut haittaa idylliä.
Villimpi juttu oli myös lasku, jonka testaaja pysäyttää kaatumalla pehmeään nietokseen. Poliisin lahjomaton tutka näyttää vauhdiksi 44 kilometriä tunnissa.
"Talven ensimmäiseksi laskuksi tosi hyvä. Mäessä ei ole mitään vikaa ja pituuttakin löytyy. Suksi olisi luistanut vielä paremmin, jos mäki olisi tampattu", puhisee umpihangessa kahlaava Tervonen, ja ihmettelee, miksi rinteeseen ei ole rakennettu hissiä.
Heinäpää on autio
Seuraavaksi Heinäpäähän. Nyppylä on autio, eikä paikalla näy ristin sielua. Paperitehdas tupruttaa rauhallisesti taustalla. Menneinä vuosina paikalliset lasketteluseurat hinkkasivat Heinäpään kummulla. Silloin rinteessä oli vielä hissi.
Testaajan ei tarvitse korkealle kavuta ja alas tulo on vähintäänkin yhtä helppoa. Muna-asentoon ei laskun aikana ennätä. Vauhti nousee kaikesta huolimatta 36 kilometriin tunnissa.
"Lyhyen läntä. Hyvä pulkkamäki" testaaja tiivistää lännän lyhyesti.
Köykkyriä käy kateeksi
Testaaja Tervonen teki pohja-ajan Köykkyrissä, missä tutka näytti nopeudeksi parhaimmillaan 49 kilometriä tunnissa. Melkein samaan pääsi se kempeleläispoika, joka laski rattikelkalla testaaja Tervosen aikaa kiinni: ylhäältä alas ja vauhtia 44 kilometriä tunnissa. Hurjaa, mutta kiellettyä silloin, kun laskettelijoita on mäessä.
"Laskettelurinteen makua. Sopii mainiosti pujottelijoille, lautailijoille ja myös pulkkamäeksi", Tervonen kehaisee toisen omaa.
Testaajalla on hiki ja kohta kylmä.
Myös Raksilan mäki, jota Pikkukankaan kukkulaksi voisi kutsua, on syntynyt jonkin sortin jätemaasta, kuten, Rusko, Köykkyri ja Heinäpääkin. Testaaja pääse helpolla. Minuutti ylös, muutama sekunti alas, tutkaan lukema 26 kilometriä tunnissa.
"Paras pulkkamäki. Valaistuksesta lisäpisteet. Miksi nuo vastaantulijat tuijottaa", ihmettelee testaaja Tervonen Pellon murteella, kun lykkii laskettelusuksilla kotia päin.
Alas Kajaaninkatua
On sitä Oulussa ennenkin mäkiä alas laskettu ja aivan kaupungin keskustassa. Sota-aikana ja jälkeenkin potkukelkalla paineltiin alas Kajaanin- ja Koulukatua. Hieman myöhemmin se oikea löytyi Pokkitörmältä. Eräs oululainen muistelee, että siinä Oulun linnan kupeessa oli aivan hillitön pulkkamäki.
Kaupunkilaislapsia kuskattiin 1970-luvulla Kaukovainion Santapakeille mäkeä laskemaan. Kun isi ja äiti urakoivat Iinatin lenkkiä, lapset laskivat alas pulkalla häntäluun kivuista huolimatta. Virpiniemi tuli myös koettua.