Miten kunta selviää jatkuvista muutoksista ja palveluihin kohdistuvista aina vain uusista ja uusista vaatimuksista? Oululainen Margit Päätalo on väitöstutkimuksessaan seurannut Kempeleen selviytymistä. Mitään arvosanoja hän ei Kempeleelle anna, eikä niin ollut tarkoituskaan.
Tutkimuksessa käy kuitenkin selvästi ilmi, kuinka Kempele sai henkilöstönsä muutokseen mukaan ottamalla sen aidosti valintoja tekemään ja kuuntelemalla, mitä sillä on sanottavaa.
Kempeleessä oltiin viime vuosikymmenellä samassa tilanteessa kuin niin monessa muussakin Suomen kunnassa; lama oli kärsitty, siitä selvitty, mutta samaa ei haluttu kokea enää koskaan uudestaan. Heikentynyt talous pakotti etsimään uusia, edullisempia tapoja tuottaa palveluja. Laadusta tinkimättä ja kilpailukykyisesti.
Kempeleessä sosiaali- ja terveyspalvelut otettiin suurennuslasin alle. Muuttovoittokunnassa juuri ne rokottivat taloutta eniten ja juuri niihin oli eniten paineita. Avaintekijänä nähtiin alusta pitäen henkilöstö, jonka sitoutuminen ja mukanaolo suunnittelussa katsottiin olevan onnistumisen ehdoton edellytys.
Päätalon mukaan sitouttamisessa myös onnistuttiin. Kun henkilöstö otettiin strategiaprosessiin aidosti mukaan alusta saakka ja yhdessä hyväksyttiin arvot ja tavoitteet, niitä myös käytännössä noudatettiin, eivätkä ne jääneet vain mappiin pölyttymään. Valinnat perustuivat henkilöstön työryhmätyönä tekemiin tilannearvioihin. Asioita katsottiin kokonaisuuksina.
Pelkkä tieto
ei riitä
Tutkimus osoitti senkin, että pelkkä tieto ei riitä, sitä on osattava myös analysoida ja käyttää. Tämä on ongelma varsinkin monessa pienessä kunnassa, joissa ei ole työhön tarpeeksi henkilökuntaa, huomauttaa Päätalo. Strategian tekeminenkin on silloin pahimmillaan turhaa työtä, jos se ei perustu tietoon todellisista kipupisteistä.
Muuttovoittokunnissa on oltava erityisen tarkkana toimintaympäristössä tapahtuvista muutoksista: väestön ja erityisesti ikärakenteen muutoksista, seudullisen yhteistyön asteesta, elinkeinoelämän ratkaisuista, mutta myös globaaleista näkymistä, kuten ajankohtaisesta Kiina-ilmiöstä.
Kempeleessä voimakas muuttoliike tarkoitti nopeaa palvelujen järjestämistä ja asiakkaiden tarpeiden erilaistumista. Melko pian kävi selväksi, että vaikka kyse oli pitkälti "onnellisista ongelmista", pelkästään onnelassa ei kuitenkaan eletty.
Lasten päivähoitopaikkojen ja koulujen lisäksi oli mietittävä, miten ratkaistaan esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmia. Kuntaan muutti nuoria perheitä, mutta yllättävästi myös heidän vanhempiaan. Ennakoitiin tulevaa muutosta ikääntyvän väestön määrässä. Oli siis paneuduttava ikäihmistenkin tarpeisiin aiempaa voimakkaammin.
Vastuuta
jaettiin
Päätalo löysi Kempeleestä seikkoja, jotka selvästi auttoivat muutoksen hallinnassa. Hallintomallia oli yksinkertaistettu yksiköitä vähentämällä; pomoja ja byrokratiaa oli siis vähemmän. Johtajuudessakin tapahtui muutos. Vastuuta jaettiin aiempaa enemmän. Esimiesten ja henkilöstön välillä oli säännöllisiä tapaamisia, jossa tieto kulki molempiin suuntiin.
Luottamus, avoimuus ja neuvottelulähtöisyys lisäsivät tutkimuksen mukaan henkilöstön voimavaroja. Henkilöstön riittävyydestä käytiin myös jatkuvaa keskustelua. Eikä asia jäänyt vain keskustelun tasolle, resursseja lisättiin ja kohdennettiin uudelleen.
Enimmillään sosiaali- ja terveyspuolelle lisättiin 30 uutta virka tai tointa vuodessa, mikä tarkoitti noin kymmenen prosentin lisäystä henkilöstön kokonaismäärään.
Projektin aikana henkilöstön kouluttautuminen lisääntyi ja sitä kohdennettiin aikaisempaa yksilöllisemmin.
Kokonaishallinnan
malli
Tutkimuksessa esitetään jatkuvassa muutostilanteessa eläviin kuntiin kokonaishallinnan mallia. Siinä painottuvat toimintaympäristötekijät, strategiatyö, organisaation rakenteiden ja johtajuuden muutokset, henkilöstön voimavarat ja innovatiiviset uudet toimintatavat kokonaisuutena.
"Kuntien luottamushenkilöiden, viranhaltijajohdon ja henkilöstön tulisi ottaa nämä vastaan yhteiseksi haasteeksi, jossa tulisi saada myös kuntalaisten ääni kuuluville."
Margit Päätalon väitös Strategisista valinnoista kokonaishallintaan tarkastetaan ensi perjantaina Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Tutkimus julkaistaan Suomen Kuntaliiton Acta-väitöskirjasarjassa.