Paperiteollisuuden pitkittyneen työsopimuskiistan kuohut alkavat näkyä pinnalle asti. Viipurissa hakattiin vastikään kadulla tajuttomaksi Helsingin Sanomien kesätoimittaja. Tekijät olivat niin suivaantuneet asiansa käsittelyyn julkisuudessa, ettei heille tullut mieleenkään ensin tiedustella, oliko nuorella miehellä mitään tekemistä juttujen kanssa. Ei hänellä ollut. Riitti se, että hän paljasti olevansa valtalehden leivissä.
Työsulusta turhautuneet näyttävät tappavan muutenkin härskisti aikaansa niiden mieltä pahoittaen, jotka joutuvat työnsä puolesta paneutumaan heidän kiemuroihinsa. Naistoimittaja, joka on nimellään osallistunut paperialan uutisten raportointiin, kertoo otettuna saavansa runsaasti törkeää sähköpostia.
Toisaalta vaikuttaa koko kansakunta jo vastustavan paperiliittolaisten yhä yksisilmäisemmältä vaikuttavaa edunvalvontaa. Joten kaikki keinot ovat nyt käytössä, myös meriittimielessä. Eero Heinäluomakin on maininnut olleensa yhteydessä osapuoliin, vaikka toisen näkemyksen mukaan hän sattui vastakkain vahingossa, jossakin pippaloilla.
Mikäsiis voittaa, paperi, sakset vai kivi? Yksimielisiä ollaan toistaiseksi vain valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen tärkeästä roolista. Kumpikaan ei ole toivonut uutta osapuolta siksikään, että perehtyminen veisi taas viikkoja.
Paperityöntekijä on tähän mennessä menettänyt hermonsa ja 3 400 euroa palkkaa, ilman että liitto olisi edes kertonut, mitä se haluaa.
Metsäteollisuus taas on hukannut miljardin myyntituloja ja alkanut osoittaa mieltään kahteen suuntaan. Se on hyväksynyt molemmat sovintoesitykset monin myönnytyksin, mutta hakkaa edelleen päälle pidentämällä työsulkua heinäkuulle.
Metsäteollisuus on ollut valmis hyväksymään jopa inhoamansa välityslautakunnan. Teollisuus pitää alansa ulkopuolisen henkilön vetämistä mukaan paikallis- ja liittotason jälkeen täysin järjettömänä sopimismallina, mutta joustaa, että saataisiin "rauha maahan ja tehtaat käyntiin".
Kiistan ydin on yhä se, ettei Paperiliitto halua tehtaiden keskittyvän ydintoimintoihin ja ulkoistavan esimerkiksi kunnossapitoa. Tässä asiassa työntekijät puolustavat mennyttä maailmaa. Samalla kun he torjuvat tarpeen kohentaa alan kilpailukykyä, he estävät myös alihankkijoiden ja ammattiliittojen kehittymisen tahoillaan.
Servi-Systems, nykyinen ISS, on valittanut vuosia sitten Paperiliiton estävän kilpailua. Jos joustoja ei saada aikaan liittotasolla, voidaan tilannetta ehkä muuttaa tuomioistuimen kautta, työnantajien taholta vihjataan.
Joskus vielä paperiteollisuuden sivutoiminnot hajautetaan eri alojen erikoisfirmoille. Tämä taas ajaa liikkeelle SAK:nkin kentän. Miten olisi ajatuskuviona vaikkapa kemian- ja paperiteollisuuden fuusio?
Paperiteollisuus on kemiaa, joten esimerkiksi Saksassa nämä alat ovat jo vanhastaan liittoutuneet. Samaan liittoon kuuluu vielä keramiikkakin. Alentaisiko siivoojan sijaan astuva kemisti liikaa paperimiehen itsetuntoa?
Muutokseen ajaa sekin, että painotekniikka kehittyy koko ajan. Kun kuluttaja alkaa kantaa kainalossaan esimerkiksi sähköistä, jatkuvasti päivittyvää lehtirullaa, materiaali saattaa jo hyvinkin olla muovia.
Hyötyjät ovat nyt vähissä, sillä jokainen kuukausi ilman paperitehtaita saksii puoli prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Se koskee kaikkia. Törkytekstien ohella toimittajien sähköpostissa kurseeraakin nyt myös raastinrautalevyistä rullattu vessapaperi.