Kemin kaupunginorkesterin syyskauden viimeisessä konsertissa oli historiallista latausta, kun musiikinjohtaja Pertti Hynninen ojensi symbolisesti ja konkreettisesti tahtipuikon uudelle musiikinjohtajalle, Jukka Myllykselle Kempeleestä.
Ohjelma oli osittain sama kuin helmikuussa 1981, jolloin Hynninen johti ensimmäiset konserttinsa musiikinjohtajana. Senaikaisista soittajista on enää mukana vain kolme. Hynninen aikookin täydentää veteraanikaartia siirtymällä jatkossa orkesterinsa käyrätorvipulttiin.
26 vuoden takaiset perinnenumerot, Ludwig van Beethovenin Prometheus-alkusoitto op. 43 ja Wolfgang Amadeus Mozartin Sinfonia Concertante KV 364, esittelivät kaupunginorkesterin vakaata perusosaamista, joka parhaimmillaan kolkuttelee kotimaista ammattitasoa. Se on saavutus sinänsä, kun ottaa huomioon, miten soittajien saatavuus ja taidot Kemissä vaihtelevat.
Mozart-numeron nuoret ammattisolistit Marja Jälkö, viulu ja Karri Perälä, alttoviulu, rakensivat vaativat osuutensa hallitusti, vaikka puhtausongelmiakin ilmeni molemmilla. Ilmassa ainakin väreili päämäärätietoisuutta.
Yleisen kiinnostavuuden kannalta Sinfonia Concertante olisi kaivannut kokonaisuuteen enemmän yllättävyyttä; välillä pikku säpinää, Hynnisen puolelta reilumpia alleviivauksia leppoisan eteenpäin jolkottelun vastapainoksi.
Parasta ja luontevinta osaamistaan Kemin kaupunginorkesteri esitti tällä kertaa Jean Sibeliuksen Pelléas ja Mélisande -konserttisarjassa op. 46.
Hynninen jaksotteli musiikkia taitavasti, musikaalisesti. Eri osien luonteenpiirteet pääsivät elävästi esille. Sarja siis todisti sopivien ohjelmavalintojen tärkeydestä, kun voimavarat ovat rajalliset.
Tervettä pelimannihenkeä välittyi myös Leevi Madetojan Maalaiskuvista op. 77, joissa tahtipuikkoa heilutti jo uusi musiikinjohtaja.
Ilta oli kuitenkin Hynnisen, joka kiistämättä on ollut kemiläisen orkesterimusiikin prometheus, tulenkantaja läpi vaikeidenkin aikojen. Hänen vakiinnuttamaltaan pohjalta Myllyksen on hyvä lähteä kehittämään omia kuvioitaan 2000-luvulle.