Vaikka valtioenemmistöinen Kemira on tänä vuonna kohottanut liikevoittoaan, yhtiön strategia ei ole ollut kyllin kirkas. Hyvässä ilmapiirissä toteutuva pääjohtajan vaihdos avaa uusia mahdollisuuksia.
Metsävaltaisen maan suuren kemian yrityksen painopistealueeksi sopii luontevasti sellu- ja paperikemikaalien valmistuksen vahvistaminen. Tällä hetkellä Kemira on alalla maailman neljänneksi suurin. Uusi pääjohtaja, Elcoteqista siirtyvä Lasse Kurkilahti ottaa haasteen vastaan. Hänellä on yhteinen tahto Kemiran hallituksen kanssa nostaa yhtiö maailman ykköseksi sekä sellu- ja paperikemikaalien että vedenpuhdistuskemikaalien valmistajana. Nykyisen johdon tavoite oli päästä kolmen suurimman joukkoon.
Vaihdos Kemiran terävimmässä johdossa tapahtuu pehmeästi, vaikka pääjohtaja Tauno Pihlava joutuukin lähtemään reilun vuoden aikomaansa ennen eläkkeelle. Hänelle sopii jatkaa työssä Kurkilahden tuloon saakka. Sopuisuus lupaa hyvää konsernin kannalta. Kaikki myöntävät Pihlavan tehneen kelvollista työtä. Hän vei yhtiössä läpi suuren organisaatiomuutoksen, mutta huippurutistus tuloksen teossa jäi puuttumaan. Sitä ja uutta strategiaa toteuttamaan tarvitaan mies yhtiön ulkopuolelta.
Kasviravinteita ja lannoitteita valmistava lohko, GrowHow, on edelleen suuri osa Kemiraa, liikevaihdossa mitaten noin 40 prosenttia. Tuotto on kuitenkin kehno. Lannoitteiden ja rehuainesten hinta on alhaalla. Eduskunta on ilmaissut tahtonaan, että lannoitetuotantoa ei saa myydä ulkomaisiin käsiin. Kurkilahti joutuu etsimään tälle sektorille uusia ratkaisuja.
Jokaista veronmaksajaa kuuluisi kiinnostaa, kuinka Kemira menestyy. Valtio omistaa yhtiöstä 56 prosenttia. Eduskunta on antanut valtuudet pudottaa omistusosuus 15 prosenttiin. Tavoite on syytä saavuttaa mahdollisimman pian. Siihen tähtää myös uusi johtaja. Mahdollisuudet paranevat sitä mukaa kuin kannattavuus kohenee. Mitä enemmän sijoittajat kiinnostuvat yhtiöstä, sitä enemmän valtion kassaan kilahtaa myynnistä euroja.
Jo pelkkä Kurkilahden nimityksen julkistus kasvatti luottamusta yhtiön osakkeeseen runsaan neljän prosentin verran. Rahassa mitaten Kemiran arvo koheni uutisen myötä 39 miljoonalla eurolla. Valtio-omistaja vaurastui laskennallisesti yli 20 miljoonaa euroa.
Nykyinen osakekurssi ei kuitenkaan riitä valtiolle myyntipäätöksen tekemiseen, eikä pidä riittääkään. Mahdottomia ei silti kannata tavoitella. On muistettava, että hyvin menestyvänä Kemira tuottaa valtiolle myös työllistäjänä ja veronmaksajana. Se on tärkeintä.
Markkinoiden avauduttua mikään ala ei menesty maailmalla kevyesti. Kemian teollisuuden tuotteet ovat erityisen ankarasti kilpailtuja. Ylikapasiteettia on vanhastaan monella taholla. Suomalainen osaaminen on vankkaa. Se ei kuitenkaan yksin riitä. On oltava myös nopealiikkeinen, mentävä rohkeasti kilpailijoiden edelle. Kankeassa yrityskulttuurissa se ei onnistu.
Tarvittaessa on kyettävä myös liittoutumaan. Suuren luokan kysymys on, kykenevätkö sellukemikaalien valmistuksessa kilpailevat kotimaiset Kemira ja Raisio sovittamaan tekemisiään niin, että kumpikin hyötyy.
Kurkilahdella on kokemusta Raision sisältä useammaltakin jaksolta. Viimeinen niistä päättyi yhteentörmäykseen isäntien kanssa. Mustelmia ei pidä muistella kummallakaan puolella. Jos niin käy, siitä korjaavat vain hyödyn kilpailijat ulkomailla.