Suomen teollisen historian näkyvimpiin yrityksiin kuuluva Kemira kompuroi. Sen seurauksia joutuvat kantamaan yhtiön oululaiset työntekijät.
Ei ole kuin vajaat kaksi viikkoa siitä, kun kemikaaliyhtiö Kemira tiedotti Oulua koskeneesta myönteisestä uutisesta: Muurahaishappotehtaan kapasiteettilaajennus on valmistunut ja otettu käyttöön. Laajennus mahdollistaa kapasiteetin lisäyksen 30 prosenttia yli 100 000 tonniin vuodessa.
Viime viikolla vuorossa oli sitten yhtiön osavuosikatsaus, joka kertoi tuloksen puolittuneen edellisen vuoden vastaavasta ajasta.
Ilman yhtiöstä pian irrotettavan maaliyhtiö Tikkurilan tulosta tilanne olisi suorastaan huono. Ja kun tultiin tämän viikon maanantaihin, osa Oulun-laitosten väestä sai niskaansa jo kylmän vesisuihkun: 93 ihmistä työllistänyt yhtiön tutkimuskeskus Oulussa lakkautetaan.
Tilanne on tietenkin tuskallisin tutkimuskeskuksen työntekijöiden kannalta. Osalle on tarjolla työtä Espoosta, johon yhtiö keskittää tutkimuksensa, mutta toinen puoli joutuu etsimään uuden työpaikan. Se ei ole välttämättä helppoa.
Kemiran päätöksellä on kuitenkin laajempiakin vaikutuksia Oulussa. Yhtiö on keskittänyt vesikemikaalien tutkimusta kaupunkiin jo vuosien ajan. Kemiran Oulun-yksikköä on alallaan pidetty yhtenä maailman johtavista. Kun Ouluun on suurin odotuksin luotu vesiosaamisen tutkimus- ja innovaatiokeskus Cewicia, paljon on rakennettu nimenomaan Kemiran ihmisten ja näiden osaamisen varaan. Nyt ne menetetään ainakin osaksi.
Vaikka Cewicin taustavoimat valoivat maanantaina uskoa hankkeen jatkoon, yhden päätoimijan lähtö hankkeesta voi merkitä sille melkoista iskua. Kemian teknologiajohtajan Johan Grönin tiistain Kalevaan antaman kommentin mukaan yhtiö ei vielä tehnyt lopullista päätöstä osallistumisestaan Cewiciin. Väistämätöntä lienee ainakin se, ettei Kemira ole entisellä painollaan mukana oululaishankkeessa.
Cewicin taustalla tarvitaankin nyt entistä voimakkaampaa yhteen hiileen puhaltamista. Vesi- ja jätevesiteknologiassa nimittäin riittää markkinoita ympäri maailmaa. Kysymyksessä on kiistaton tulevaisuuden ala. Sinne oululaisen osaamisen tulee tähdätä tästä eteenpäinkin.
Suomessa Kemira keskittää koko tutkimustoimintansa Espooseen. Yhtiöt tapaavat ottaa samantyyppisiä askelia, kun markkinatilanteen heikkeneminen pakottaa löytämään säästöjä. Voi kuitenkin kysyä, onko ratkaisu pitkällä jaksolla järkevä. Oulussa pysyessään yhtiölle olisi Cewicin kautta olisi voinut aueta uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Vesihän pysyy yhtenä yhtiön liiketoiminnan ydinalueista.
Entinen uljas valtionyhtiö on viime vuosina tehnyt useita muitakin ratkaisuja, joita on ihmetelty, eikä vain Oulussa. Vuonna 2004 yhtiö päätti virtaviivaistua myymällä pois lannoitetuotantonsa. Päätös merkitsi samalla sitä, että suomalaisomistuksesta lähti yksi kotimaisen elintarvikealan peruskivistä. Nyt sen omistavat norjalaiset, jotka kokoavat laariinsa rajusti kallistuneista lannoitteista koituvat tulot. Myynti kuuluu ajoitukseltaan suomalaisen teollisuushistorian epäonnistuneiden kauppojen sarjaan. Toivottavasti viimeaikaiset päätökset lopun perin vakauttavat yhtiötä niin, että nokka alkaisi nousta.
Huonoihin päätöksiin ovat osallistuneet sekä yhtiön johto että poliitikot. Tätä nykyä valtion osuus Kemirasta on 16,5 prosenttia. Huonoista ratkaisuista ei siis enää voi syyttää poliitikkoja. Katse on yhtiön toimivassa johdossa. Sen tuorein ratkaisu ei saa Oulusta aplodeja.
***
Kemira kohentaa kannattavuuttaan vähentämällä väkeä muun muassa Oulusta.