Oulu
Tiernakaupunki Oulu suunnittelee parasta aikaa Tiernasäätiön perustamista ja vaalii samalla vimmatusti perinteen oikeaoppisuutta.
Osaavassa Oulussa on jo vuosikausia vaalimalla vaalittu tiernaperinnettä saamatta toistaiseksi aikaan muuta näkyvää kuin jokavuotinen tiernapoikakilpailu Rotuaarilla. Ainakin tässä asiassa kekseliäämmät ja aktiivisemmat paikkakunnat ajavat samanaikaisesti tiernatuotteillaan ohi maailman ainoana oikeana tiernakaupunkina itseään pitävän Oulun sitä edes nimeltä mainitsematta.
Joulupukin pajakylässä napapiirillä, jossa vallitsee joulu ainainen, myydään jo täyttä häkää uutta joulukoristetta, mänkkiä. Made in Keminmaa, muuten.
Mänkki Keminmaasta
Pajakyläläisessä käsityöliike Women´s Shopissa, jossa pikkuruiset tähtipoikanuket tököttävät hyllyllä enkelien ympäröiminä jo ruskaretkeläisten ihasteltavina, kerrotaan, että mänkki on tämän vuoden uutuustuote.
Se on valmistunut ensimmäisenä tiernapoikaporukasta, jonka kolme muuta hahmoa tulevat perässä, kunhan valmistuvat.
Hienon aidon oululaisen joulukoristeen idea on toteutettu Keminmaassa Venla Tuote Oyssa, ei siis Oulu-nimisessä tiernakaupungissa.
Firman johtaja Leelia Ojala, joka on parhaillaan esittelemässä Venlan uusia joulukoristeita messuilla Helsingissä, sanoo, että tämän vuoden uutuustuotteen kolme muuta tiernahahmoa ovat vielä hänen työpöydällään Keminmaassa.
Ojalan mukaan keminmaalaiset tähtipojat on tarkoitus levittää myyntiin muuallekin kuin napapiirille Joulupukin pajakylään, ilmeisesti myös Ouluun.
Tiernakirja Porvoosta
Ilosanomaa nousukauttaan elävästä tiernapoikaperinteestä on ansiokkaasti levitetty koko maahan sanomatta halaistua sanaa Oulusta. Uhka on, että vähitellen Oulun tiernapojat alkavat olla maailmankuuluja enää lähinnä Oulussa.
Tunnetuin ja rakastetuin esimerkki tällaisesta kehityksestä lienee Mauri Kunnaksen parin joulun takainen kirja Koiramäen Martta ja tiernapojat. Siinä tapahtumat on sijoitettu vanhaan Porvooseen.
Kirjan faktaosuudessa todetaan, että eri puolilla Suomea on esitetty erilaisia versioita Tiernapojat -näytelmästä ja ettei yhtä ainoaa oikeaa muotoa ole edes olemassakaan. Kirjassa pidetään visusti huolta siitä, ettei Oulu-sanaa kertaakaan mainita.
Kunnaksen kirjan ilmestymisen aikaan esitettiinkin huoli siitä, ettei Oulu enää kelpaa Euro-Suomen tiernapoikakaupungiksi ellei se pikaisesti nosta profiiliaan.
Oulu vaalii perinnettä
Oulussa perusteilla oleva tiernakeskus säätiöineen ei tunnu olevan kiinnostunut aatteen ns. kaupallistamisesta, sillä päämääränään se pitää tiernapoikaperinteen tutkimusta. Lisäksi se aikoo kerätä aiheeseen liittyvää arkistoaineistoa, pitää yllä pysyvää näyttelyä, edistää esiintymiseen valmentavaa koulutusta ja oikeaoppisen rekvisiitan valmistamista. Tiernakeskus aikoo organisoida ja tukea tiernaporukoiden kilpailuja ja muita niiden tapaamisia.
Oulun hankkeesta ovat kiinnostuneita tähän mennessä kaupungin lisäksi ainakin Pohjois-Pohjanmaan Liitto ja Oulun Liikekeskus.
Projekti aikoo sisällyttää toimintaansa muutamia jo olemassa olevia toimintoja kuten Oulun Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen tiernapoikaperinteen vaalimisen, Liikekeskuksen tiernapoikakilpailun ja Kalevan vuosittain jakaman kansainvälisen elokuvafestivaalin Tähtipoika-palkinnon. Nyt Oulun tiernahanke on sisällytetty EU:n rahoittamaan Arktiset valot -projektiin.
Oikeaoppisuuden ongelma
Oululaisten kiinnostuksen oikeaoppisuuteen on tulkittu merkitsevän sitä, ettei tiernapoikaperinnettä saa tuotteistaa eikä kaupallistaa.
Kaikki tiernakaupungin asukkaat eivät kuitenkaan allekirjoita sitä, että vain jonkun vaikutusvaltaisen vaalijan lapsuudenmuistot edustaisivat ainutta oikeaa tiernapoikaperinnettä. Syyttävä sormi on usein osoittanut etenkin Pohjois-Pohjanmaan Liiton kulttuurijohtaja Tuure Holopaista, joka on vuosia istunut tiernapoikaprojektin päällä ja joka on eräs perusteilla olevan Tiernasäätiön puuhamiehiä.
Toisinajattelijat kannattavat Kunnaksen kirjassa esitettyä ajatusta, niiltä osin, ettei yhtä ainoaa oikeaa muotoa tai aikakautta tälle perinteelle ole olemassakaan.
Tiernapoikien oikeaoppisuuskiistaa verrataan jopa siihen kiistaan, mitä muutama vuosikymmen sitten käytiin joiku-perinteestä.
Oikeaoppiset saamelaiset nimittäin vastustivat Nils-Aslak Valkeapäätä, Ailua, siksi, että hän uskalsi muuttaa ja kehittää joikua eikä tyytynyt esittämään sitä museaalisesti, ns. oikeaoppisesti.
Kuitenkin vääräoppisesti aloittaneesta Valkeapäästä tuli aikansa tunnetuin ja rakastetuin joikuja.