Joulupäivänä kello 11 kylätie huokuu hiljaisuutta. Joulunviettäjät pysyvät koloissaan. Jos joku kirkossa on ehtinyt piipahtaa, hän on jo palannut kotilieden lämpöön.
Tie on yksin meidän. Katse kantaa ulos auton ikkunasta. Kemijoen varresta kulkijat matkaan lähettää paloaseman katolta maisemaa valaiseva joulukuusi. Huurteiset puut kehystävät näkymät. Me valumme halki hiljaisten pohjoisten maakuntien.
Olhavassa joku kolkuttaa huoltoaseman ovea. Kiinni taitaa pysyä. Matkamiestä palvelevat vain omat kinkkuvoileivät ja termospullosta nouseva haalea kahvin tuoksu.
Oulun kohdalla liikenne hetkeksi vilkastuu. Kyläilijät ja sukuloijat kulkevat kukkapukettien ja suklaarasioiden kanssa. Satunnaiset suksipaketit katoilla kielivät Lappiin menijöistä.
Pian pitää tehdä jokavuotinen valinta. Nyt mennään sisäkautta: kun kääntyy rantatieltä sisämaahan päin, välitielle 86, tietää varmasti olevansa metsäisen taipaleen ainoa kulkija.
Kauniina jäisenä maisemana vilahtavat ohi koulussa opitut Sii-ka, Pyhä, Kala. Valaisematon tie saa sävyjä, kun kirkonkylien hautausmailla sadat kynttilät lepattavat.
Iltapäiväkävelijät tassuttelevat kahden, neljän hengen joukoissa. Muutama on liikkeellä pukintuomien kävelysauvojen kanssa. Pariskuntia, lastenrattaita, koiran ulkoiluttajia. Yhdessä on noustu notkuvien pöytien äärestä. Kukaan ei kiidä. Kaikki on vaitonaista.
Lumisilla pihoilla kuuset on valaistu kauniisti. Talojen ikkunoista loistavat tähdet ja enkelien hahmot.
Puheensorina autossa kangistuu, kun risteyksessä palavat kynttilät kolarin uhrien muistoksi.
Sinertyvässä maisemassa silmiin loistaa kokonaan punainen joulupuu. Ylivieskassa puolestaan todellinen mahtikuusi välkkyy kilometrin jos toisenkin päähän. Monen yrityksen ikkunoilta jouluvalojen rivit tuntuvat kuitenkin pitkien pyhien ajaksi sammutetun.
Jossain takametsillä naapurit kisailevat komeimmista jouluvaloista, sinisistä ja punaisista ja pitkin autotalliakin kiedotuista. Sievissä ne kaksi satunnaista jalankulkijaa on muistanut kiinnittää heijastimet, kiitos siitä.
Hiljaisina ja pimeinä taakse jäävät kyläkoulujen upeat rakennukset. Vastaan tulee vain turve- ja hakerekkoja. Myös maitoautot kertovat, että kaikkea ei edes joulu pysäytä.
Siellä täällä suuret kyltit ja komeat jätkänkynttilät välit-tävät jouluterveisiä maaseutunuorilta tai 4H:n väeltä. Voi, miten sääliksi käy niitä yksinäisiä, kylmää hohkaavia omakotitaloja, joista on lähdetty matkoille jouluksi. Eivät pala kynttilät pihoilla, ei ole lumia pyyhitty portailta.
Pian tienviitoissa kaikuu ruotsi, lähestytään Småböndersin tienhaaraa. Vanhojen puutalojen muoto vaihtuu hetkeksi, ja tummuvalla taivaalla alkaa kajastaa keltainen kirkkaus. Österbackan puutarha nousee esiin vasemmalta. Kasvihuone on täynnä juhlallista hohtoa. Taustapeiliin kun katsoo, niin aivan kuin aurinko siellä nousisi.
Evijärvellä joku on asentanut pihalleen vilkkuvat valot. Tonttu tervehtii kulkijoita, samoin pukki poron vetämässä reessä. Kauhavalla lapset riemuitsevat pienessä pulkkamäessä. Yhdellä pihamaalla loistaa suuri sininen sydän. Toisaalla on innostuttu kilvan kiskomaan valoköynnöstä korkealle lipputankoon.
Lisää kyliä jää taa, ja tummalta taivaalta erottaa tähtien katraat. Lopulta edessä on kymmenien jäälyhtyjen reunustama pihatie. Isoäiti ja oikea joulu.