Rakenteilla oleva Kemin ohitustie saa ensimmäisenä moottoritienä Suomessa kylkeensä pätkän kevyen liikenteen väylää ja sille kaksi näköalatasannetta. Vajaan kahden kilometrin mittainen jalankulku- ja pyörätie ulottuu Kemijoen ylittäville Isohaaran ja Vähähaaran silloille. Tasanteilta voi tutkailla paitsi maan suurimman joen kahlehdittua juoksua, myös esimerkiksi kesänajan toiveikkaita lohensoutajia.
Kemijoen siltojen leventäminen ja 17 kilometrin mittaisen moottoritien rakentaminen jokirannasta Simon Maksniemeen on lappilaisittain suuri työmaa, mikä maksaa yhteensä yli 58 miljoonaa euroa. Muukin kuin rahan kulukki on suurta. Maita siirrellään miljoona kuutiometriä, tiepenkereiden rakennusaineita ajetaan 450 000 ja tien rakennekerroksiin uppoaa hiekkaa, soraa ja murskeita 550 000 kuutiometriä. Betonia kuluu 8 000 kuutiometriä ja sen uumeniin kätketään betoniterästä miljoona kiloa.
Vaikkei työmaalla suuria metsäaarteita kasvanutkaan, Stora Enson Veitsiluodon tehtailla keitettiin sellua vuorokausi moottoritien alta kaadetuista puista.
Ketokatkerot turvaan
Suuren projektin ja kiivastahtisten työmaiden katveesta, Paattion liittymän kupeelta, on erotettu pieni maapläntti lippusiimalla.
Vaikka syksy on jo lannistanut ja maalannut samoilla väreillä pienet ruokovartiset kasvit, lippusiiman sisällä tiedetään elävän keskimäärin parinkymmenen sentin korkuisen ketokatkeron (Gentianella Campestris). Suomen ympäristökeskus etsintäkuulutti sen uhanalaisena 2003.
Siniviolettikukkainen ketokatkero on hävinnyt Suomesta samaa tahtia laiduntamisen vähentymisen kanssa ja se on löytänyt uusia asuinsijoja teiden varsilta. Kasvia on tehosuojeltu muun muassa Helsingissä ja hyvää huolta on pidetty myös Keminmaan vanhan kirkon ympäristön esiintymästä. Pohjois- ja Luoteis-Euroopan lisäksi ketokatkero kasvaa Alpeilla.
Jotkut pitävät ketokatkeroa pääosin muinaistulokkaana, mutta uskovat sen kuuluvan esimerkiksi Keminmaalla ja Torniossa jopa alkuperäiseen kasvistoon. Toiset taas arvelevat ketokatkeron tulleen sotien aikana salamatkustajana Kemin-Tornion tienoille kätkeytyneenä siemeninä saksalaisten huoltokuljetuksiin.
Rampin vieressä kasvavia ketokatkeroita ei jyrätä vaan ne siirretään ennen talvea syrjemmäksi moottoritien tieltä. Pakkomuutto on niille jo toinen. Sama kasviyhdyskunta tuotiin vuosia sitten Tornion Hirsikankaanmäeltä, missä se oli jäämässä Tornion-Kemin moottoritien alle. Harvinaisia ja uhanalaisia kasveja siirrettiin samalla myös Oulun yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan. Ympäristövastaava Eira Järviluoma Lapin tiepiiristä antaa kunnian myös ketokatkeron pelastumisesta keminmaalaiselle kasviharrastajalle Veikko Tammilehdolle, joka etsi ja luetteloi tietyömaan alle jäämässä olleet harvinaisuudet.
Pieni ketokatkero ei ole tien tekijöille ongelma, jollainen on ainakin jossakin määrin peruskallio. "Sen pinta menee ylös ja alas ja välissä on lisätöitä aiheuttavia pehmeikköjä ja märkiä paikkoja", projektipäällikkö Pauli Komula Destia Oy:stä kuvailee. Kovin paikka on Simon Maksniemessä, missä tien alta pitää louhia 300 000 kuutiometriä kalliota. Louhos murskataan ja käytetään tien rakentamisessa. Vaikka rakennusaines tulee "omasta takaa", se ei ole ilmaista, Komula muistuttaa. Louhiminen ja murskaaminen ovat rahaa vievää puuhaa.