Ilman Kemin lumilinnaa tuhannet talvituristit kaasuttaisivat suoraan kohti Lapin hiihtokeskuksia huomaamatta Perämeren pohjukan kaupunkia muusta kuin pakollisesta käännöksestä ohitustielle. Mutta nyt sen sijaan heille on tarjolla jotain, joka saa talvikuukausina yli satatuhatta ihmistä tulemaan keskelle Kemiä.
Lumilinna ei sellaisenaan ole ollut kannattava. Sen rakentamista varten on pitänyt käydä kaupungin kukkarolla, jonka pohjalta ei paljon jaettavaa löydy. Viime keskiviikkona esitelty Kemin talousarvioesitys kertoo velkaisesta ja rahoituskriisissä olevasta paikkakunnasta, joka muiden kaltaistensa tavoin etsii kipeästi uusia lääkkeitä saadakseen suunnan käännettyä toiseksi.
Lumilinnaa koskeva kunnallispoliittinen kiistely on vuosien mittaan tullut tutuksi, ja nurinaa lienee nytkin luvassa. Kemin päättäjien kunniaksi silti on, ettei tämän ole annettu rakentajia lannistaa. Järjestyksessään jo kymmenes lumilinna on edellisvuotta ehompi, ja torneiltaan korkein tähänastisista.
Kymmenen vuotta sitten koko lumilinna-ajatus osoitti luovaa hulluutta, ja monella paikkakunnalla se luultavasti olisi riidelty samantien kuoliaaksi. Mutta Kemi ryhtyi leikkiin ja on leikkiä kestänyt, vaikka väliin linnan suosio on heilahdellut ja pakkasherrakin oikutellut. Tuloksena Kemi on saanut valtavan määrän julkisuutta, jota ei varmasti olisi muuten tullut. Matkailijavirta puolestaan poikii muita, välillisiä tuloja.
Linnan tappioita on katettu jäänmurtaja Sammon tuotoilla. Murtajasta on kyetty luomaan ainutlaatuinen talvimatkailuelämys, joka lisäksi kannattaa taloudellisesti. Siinäkin on keksintö, jolla Kemi löi monta muuta talvista merikaupunkia laudalta, Oulu mukaan lukien. Nyt kaupungin matkailutoimi, jäänmurtaja ja lumilinna yhdistetään yhdeksi matkailukonserniksi, jolle parhaillaan haetaan johtajaa.
Haasteina on muun muassa lumilinnan saaminen kannattavaksi ja Kemin matkailun luominen ympärivuotiseksi. Kumpikaan niistä ei ole helppo tavoite: onnistuminen edellyttää sekä vahvaa näkemystä että talouden ymmärtämistä. Mutta lähtökohta on hyvä, sillä käsissä on valmiina talvinen matkailutuote, jollaisesta moni muu kaupunki voi turhaan edes haaveilla.
Kemi on myös ymmärtänyt vaatia linnalta kannattavuutta vasta viiden vuoden päästä eikä heti. Se antaa mahdollisuuden pitkäjänteiseen kehittämiseen eikä pakota lyhyeen temppuiluun, joka pahimmillaan saattaisi vain syödä tulevaisuutta.
paakirjoitus@kaleva.fi