Kemi Ihmisethän ne festivaalin tekevät, eivätkä Kemin sarjakuvapäivät olisi mitään ilman alan harrastajia. Tänäkin vuonna kulttuurikeskuksen aulan myyntipöydät täyttyivät ahkerien omakustannelehtien tekijöiden uusimmista tuotoksista.
Sarjakuvapienlehdet näyttävät vuosi vuodelta komeammilta nelivärikansineen ja paksuine papereineen. Tekniikan kehitys on vienyt mustavalkoiset monistenivaskat hamaan historiaan.
Nyt omakustanteet tehdään enimmäkseen skannerin ja kuvankäsittelyohjelman avulla sekä painetaan ihan oikeissa painofirmoissa.
Kemin sarjakuvapäivillä uuden albuminsa julkaisseen sarjakuvayhdistys Aseman neljä jäsentä on tehnyt julkaisunsa osittain apurahojen turvin. Yhdistyksen taloudenhoitaja Ville Ranta kertoo tehtailleensa viime syksynä yhteensä neljätoista apurahahakemusta. Viime vuonna Kemissä -reportaasialbumin Asema on kustantanut yhdessä Kemin kulttuurikeskuksen kanssa. Kyseessä on siten pienkustanne, eikä enää omakustanne.
Aseman piirtäjät haluavat olla ammattilaisia ja tehdä myös sen näköistä jälkeä. Ryhmä etsii porukkaansa vielä ammattigraafikkoa.
Nuori veteraani lännenmiehenä
Mikko Huusko ei muista tarkkaan, kuinka monta pienlehteä hän on itse tehnyt - saati sitten sitä, kuinka monessa hän on ollut piirtäjänä tai käsikirjoittajana mukana. Nelivärisiä tai kiiltäväpintaisia ne eivät kuitenkaan vielä olleet. Viimeisimmästä omasta julkaisusta on kulunut nelisen vuotta.
Huusko kävi Kemin sarjakuvapäivillä ensimmäisen kerran 1980-luvun puolivälissä. Sen jälkeen festivaali on jäänyt väliin vain pari kertaa. Nyt nuoren polven veteraani on 27-vuotias.
”Tuntuu, että vuodesta jää puuttumaan jotain olennaista, jos ei pääse Kemiin”, Huusko perustelee. ”Täällä voi kerran vuodessa vaihtaa ajatuksia muiden sarjakuvan tekijöiden kanssa. Piirtäminen kun on aika yksinäistä puuhaa.”
Huusko käyttää itsestään ammattinimikettä sarjakuvatyöläinen. Hän käsikirjoittaa ja piirtää sarjakuvia aina ehtiessään, mutta leivän ostossa auttaa parhaiten ulkomaisten sanomalehtisarjakuvien tekstaaminen.
Parasta festivaalivuotta Huusko ei pysty nimeämään. Friikkilän veljeksistään tunnetun underground-piirtäjän Gilbert Sheltonin tapaaminen jäi nuoren pojan mieleen. Muuten sarjakuvapäivät ovat olleet Huuskon mielestä aina yhtä onnistuneet.
”Tärkeintä täällä on hyvä tunnelma ja Kemin henki. Täällä ei ole sellaista niuhotusta kuin Helsingin sarjisfestivaaleilla.”
Alun perin oululainen Huusko on ajautunut Tampereen kautta Helsinkiin. Hänellä kotiseuturakkaus ulottuu Kemiin asti, joten silläkin on osuutensa jokavuotisiin Kemin-reissuihin.
Sarjakuvapäivien teemalla ei varsinaisesti ole Huuskolle mitään merkitystä. Hän tulisi Kemiin joka tapauksessa. Villin lännen teemaa hän pitää hyvänä houkuttimena, koska Lucky Luke ja Tex Willer ovat lähes kaikille tuttuja.
”Sitä paitsi kerrankin voi pitää vapautuneesti nahkastetsonia päässä julkisella paikalla”, Huusko nauraa.