Koulutus: Par­tu­ri-kam­paa­moil­la on pula pä­te­vis­tä työn­te­ki­jöis­tä

Panimot: Kemiin pe­rus­te­taan panimo, jonka tarina on kuin elo­ku­vis­ta

Mainos: Kalevan syys­lo­ma­tar­jous 5 viikkoa diginä ja pai­net­tu­na! Tilaa tästä.

Ke­mi­ka­liot ka­to­si­vat kulman takaa

Oulussa on kemikaliokauppa putkahtanut esiin joka kulman takaa kuten nykyään matkapuhelinmyymälä tai vaikkapa pizzeria. Kun noin 40 vuotta sitten kemikalioita oli kaupungissa lähemmäs 40, tänä päivänä jäljelle on jäänyt oikeastaan vain yksi tyylipuhdas lajinsa edustaja, Kemikalio Greta Tuiraan.

Asiakkailta kuultua. Greta Pelkosen mukaan on tärkeää, että yhteiskunnassa olisi tilaa monen kokoisille myymälöille, myös pienille. Sellaista palautetta hän kertoo saaneensa myös asiakkailtaan.
Asiakkailta kuultua. Greta Pelkosen mukaan on tärkeää, että yhteiskunnassa olisi tilaa monen kokoisille myymälöille, myös pienille. Sellaista palautetta hän kertoo saaneensa myös asiakkailtaan.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Oulussa on kemikaliokauppa putkahtanut esiin joka kulman takaa kuten nykyään matkapuhelinmyymälä tai vaikkapa pizzeria. Kun noin 40 vuotta sitten kemikalioita oli kaupungissa lähemmäs 40, tänä päivänä jäljelle on jäänyt oikeastaan vain yksi tyylipuhdas lajinsa edustaja, Kemikalio Greta Tuiraan.

Kemikalio Greta on sinnitellyt samoilla sijoillaan Merikoskenkadulla 27 vuotta. Sen 15 myymäläneliöstä löytyy hämmästyttävä määrä selektiivistä eli tiettyjen tuotesarjojen laatukosmetiikkaa, ihonhoitotuotteita ja tuoksuja.

"Aikanaan, kun meillä oli vielä Suomen kemikalikauppiasliitto, siellä sanottiinkin, että tämä on maan pienin kemikalio", nauraa yrittäjä Greta Pelkonen.

Käytännön syistä Pelkonen ei havittelekaan tuoksujen, voiteiden, huulipunien, kynsilakkojen, puutereiden ja muiden meikkien rinnalle liiemmin muita tuotteita tai oheistoimintoja - ainoa myönnytys siihen suuntaan ovat asustekorut.

Myönnytyksenä voinee pitää myös nurkassa nököttävää "leelian lepotuolia", johon liikkeeseen tuleva tyypillinen asiakas ensi töikseen istahtaa. Istuuduttuaan asiakas voikin alkaa kertoa huolistaan, joihin kauppiaalla on aikaa kelloon vilkuilematta paneutua. "Aikuiset naiset ja miehet arvostavat henkilökohtaista asiakaspalvelua", Pelkonen tietää.



Kannattaako
kauppa?


Mutta elääkö tällaisen piskuisen putiikin pidolla? "Kemikalioalan kaupan pitämisellä pystyy elämään, mutta yrityksellä pitäisi olla kosmetiikan myynnin lisäksi muita tukijalkoja", sanoo järvenpääläinen kauneusalan yrittäjä ja Suomen kosmetiikkayrittäjien hallituksen jäsen Tuire Vainio.

Valtaosa kemikaliotuotteista ostetaan tänä päivänä tavarataloista, ruokakaupoista, kansainvälisistä franchising-ketjuista sekä koti- ja postimyynnistä. Jos ja kun kemikalioita yhä on, ne myyvät kosmetiikkatuotteiden rinnalla yleensä lahjatavaraa tai luontaistuotteita, elleivät sitten ole samalla kampaamoita tai kauneushoitoloita. Esimerkiksi 22 vuotta alan yrittäjänä ollut Vainio aloitti puhtaasti kosmetiikkakauppiaana, mutta varsin pian hän laajensi yritystään kauneushoitolaksi ja parturi-kampaamoksi.

"Joka päivä olen syödäkseni saanut", yrittäjä Pelkonen sanoo.

"Vaikka pienyrittäjän arki on raskasta, en osaa tästä oikein luopuakaan. Miellyttävät asiakkaat, joita täällä on riittänyt, ovat äärettömän tärkeää työssä jaksamisessa", hän miettii.

Greta Pelkosen ura kemikaliokauppiaana juontuu 1960-luvun alkuun, jolloin hän toimi äitinsä Aili Walterin apuna tämän perustamassa Kemikalio Gretassa Oulun keskustassa. Kemikalio Gretan Walter perusti Saaristonkadun ja Aleksanterinkadun kulmaukseen 1962. Liikehuoneistossa oli neliöitä kaikkiaan 45, joten kosmetiikan lisäksi siellä saattoi myydä siivousaineita sekä lelu-, muovi- ja paperitavaroita.

Samasta myymälästä alkoi saada myös kauneudenhoitopalveluita Greta-tyttären valmistuttua kosmetologiksi Oulun kosmetologikoulusta 1966.

"Kemikalioalan palvelupiste" päätettiin avata Tuirassa 1977, kun siellä hattukaupan pidosta luopunut tuttava ehdotti entistä liikehuoneistoaan uuteen käyttöön. Kului pari vuotta, ja keskustan Greta lopetettiin. Elettiin aikoja, jolloin kosmetiikka-alalla alkoi tuntua kaupan rakenteen myllerrys: kosmetiikkatuotteiden myynti siirtyi kivijalkakaupoista yhä enemmän tavarataloihin, marketteihin ja halpahalleihin. Kosmetiikkaa saattoi saada edullisesti myös laivojen ja lentoasemien tax free -myymälöistä. Pienen erikoisalan kaupan pito alkoi käydä kannattamattomaksi, jos sen toimintaa ei pystynyt laajentamaan tai muuten sopeuttamaan muuttuneille markkinoille.

Moni kemikalio lopetti toimintansa myös siksi, ettei jatkajaa eläkkeelle lähteneen yrittäjän tilalle enää löytynyt. Gretan vetovastuu siirtyi äidiltä tyttärelle 1986.

Kemikalioiden määrä koko maassa kävi lopulta niin vähäiseksi, että myös Suomen kemikalikauppiasliitto ry:n toiminta hiipui. Yhdistys oli 65-vuotias, kun se lakkautettiin 1997.



Alalla yhä
tulevaisuutta


Tuire Vainio arvioi kemikalioita olevan tällä haavaa jäljellä pari-kolmesataa, ja niistäkin "puhtaita" yksityisiä kemikalioita lienee vain murto-osa. Kemikaliokaupan kulta-aikana 1960-luvulla kemikalioita oli ollut vielä useita tuhansia.

Greta Pelkonen myöntää, että pienen yrittäjän on vaikea sinnitellä isojen puristuksessa.

Jos valtiovallan edustajien juhlapuheissa nais- ja pienyrittäjyyden edistäminen onkin alkanut nousta esille yhä useammin, kauniiden ajatusten ja sanojen jatkoksi tarvittaisiin käytännön tekoja, yrittäjä huomauttaa.

"Nuoret eivät oikein uskalla lähteä yrittäjiksi. Lisäksi kun kyse on naisvaltaisesta alasta, on tässä omat ongelmansa."

Myös Vainio myöntää, että naisvaltaisella alalla on raskasta toimia.

Yrittäjänaisen on hankala pyörittää samaan aikaan perhe- ja työelämää. Itsensä lisäksi useamman naisen työllistävän yrittäjän arkea on myös se, että äitiyslomalla saattaa samaan aikaan olla yli puolet yrityksen työntekijöistä.

Pelkosen mukaan alalla on kuitenkin tulevaisuutta. "Huulipunaa ja ripsiväriä ostetaan aina", hän naurahtaa ja jatkaa, että todellisuudessa kemikalioiden asiakaskunta siinä missä niiden tuotevalikoimakin on kaiken aikaa laajentunut.

Esimerkiksi miesasiakkaita kemikaliossa on käynyt alusta alkaen parta- ja hiusvesiä hakemassa. Nykyisellään myymälään astuu myös yhä useampi nuori mies kyselemään uutuustuoksuja "ja muuta mukavaa".

"Ei itsestään huolehtiminen katso todellakaan ikää. Kyllä minulla käy sellaisia yli 80-vuotiaitakin asiakkaita, joita autan löytämään sopivia tuotteita. Arvostan heitä kovasti."

Tärkeä edellytys alalla menestymiselle on myös ajan tasalla pysyminen, Pelkonen lisää. "Se vaatii jatkuvaa itsensä kouluttamista. Valmiiksihan tässä ei koskaan tule."