EU:n suunnitteilla oleva Reach-kemikaaliasetus kohdistaa kustannukset epätasaisesti erityyppisiin yrityksiin. Onkin kohtalonkysymys, pystyykö teollisuus toimimaan yhdessä, arvelee neuvotteleva virkamies Anna-Liisa Sundquist sosiaali- ja terveysministeriöstä. Vaarana voivat olla kartellit.
"Komission esitys on pääpiirteissään hyvä", Sundquist muistuttaa Reachin merkitsevän uutta lähestymistapaa. "Teollisuuden on osoitettava, että kemikaalien käyttö on turvallista."
Asetus on kuitenkin perin monimutkainen ja monessa kohdin tulkinnanvarainen. Siksi 1 200-sivuisen asetusehdotuksen rinnalle on jo luvassa joukko selittäviä "katekismuksia".
Esimerkki muille
Reachin myötä EU:ssa on tekeillä maailmalle esimerkkiä näyttävä aparaatti, jonka tarkoituksena on testauttaa ja rekisteröidä käytössä olevat noin 30 000 kemiallista ainetta. Teollisuuden suhtautuminen hankkeeseen on Sundquistin mielestä muuttunut ylireagoinnista asialliseksi, joskin kustannukset arveluttavat edelleen.
Kustannuksia on nyt tarkoitus karsia ehkäisemällä päällekkäiset työt, Sundquist vakuuttaa."Tämä rohkaisee konsortioiden muodostamiseen." Konsortiossa saman aineen tuottajat maksaisivat yhdessä analyysin. Lisäksi samoja aineita esimerkiksi kielletään testaamasta eläinkokeilla useamman kerran.
Reach tulee vaikuttamaan seikkoihin, joita ei valmisteltaessa ole edes aavisteltu. "Kuten yritysten keskinäiseen kilpailuun ja siihen, kuka pääsee mukaan konsortioihin. Siitä tulee helposti kartelli."
Kumppanuus edessä
"Tämä on ihan uusi kuvio teollisuuden yhteistyölle." Sillä valmistavan teollisuuden lisäksi kumppanuutta odotetaan myös kemikaalien toimittajien, maahantuojien ja käyttäjien välille.
Pienet voivat tässä verkostoitumispelissä helposti jäädä ulkopuolelle. Mutta keskenään kilpailevia, tuotesalaisuuksiaan varjelevia valmistajia ei voi myöskään pakottaa tekemään vain yhden rekisteröinnin yhdestä aineesta, kuten Englanti on esittänyt.
Näillä näkymin samatkin kemikaalit siis saatetaan analysoida moneen kertaan. "Voi olla, että rekisteröintejä tulee satojatuhansia", Sundquist ennakoi.
EU-komissio on arvioinut kokonaiskustannusten nousevan noin 7 miljardiin euroon 11 vuoden aikana. Hyöty sen sijaan olisi lopulta kaksinkertainen.
Saksassa tehty selvitys osoittaa, miten jo kaksi herkistävää ainetta - epoksihartsi sekä isosyanidit - aiheuttavat työpoissaoloineen ja vakuutuskorvauksineen 140 miljoonan euron hävikin vuodessa.
Kaikkein vaarallisimmille aineille Suomeen sijoitettava kemikaalivirasto järjestää lupamenettelyn, jossa omat komissionsa tarkastelevat toisaalta kemikaalin riskiä ja toisaalta sen sosioekonomisia vaikutuksia. "Jäsenmaat pitävät tarkkaan huolta siitä, ettei heidän teollisuuttaan kaadeta", Sundquist luottaa.
Suomen metsäteollisuus on ennakoinut, että Reachin toteutus maksaisi 150 miljoonaa euroa. Yhden analyysin hinta-arviot taas liikkuvat vähintään 100 000 ja miljoonan euron välillä.
"Hinta siirtyy tuotteisiin", Sundquist arvelee.
Suomen osalta kokonaiskuva saadaan Etlassa maaliskuun lopulla valmistuvan kansallisen selvityksen myötä. Tulevassa raportissa tarkastellaan direktiiviehdotuksen teollistaloudellisista seurauksia kotimaassa.
Vaikutusten haarukointi luo pohjaa Suomen kannanotoille ministerineuvostossa keväällä. Eduskunta aloittelee Reachin käsittelyä juuri ympäristö-, talous-, maa- ja metsätalous- sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.