Henkilöjunayhteyden jatkuminen Kemijärvelle voidaan alkuvaiheessa turvata ostoliikenteenä. Itä-Lappi tarvitsee valtiolta tekoja, ei päähän potkimista.
Helsingissä vieraillut lähetystö ja yli 20 000 nimen addressi Kemijärven junaliikenteen puolesta olivat harvinainen voimannäyttö. Viesti oli, että Itä-Lapin elinehtojen kuristumiseen ei enää haluta noin vain alistua. Kemijärven yöjunasta tuli symboli itseään suuremmalle asialle.
VR:n näkökulmasta kyseessä on heikosti kannattava ja kalustovaihdoksen jälkeen vaikeasti liikennöitävä radan pätkä, josta luopuminen on helppoa. Itä-Lapin näkökulmasta asia on tyystin toinen. Junayhteys pääkaupunkiin on elintärkeä henkireikä alueelle, jossa ei ole omaa lentokenttää. Se pitää Kemijärven kartalla ja matkailukohteet suorien yhteyksien päässä.
Yöjunan lakkautuspäätös koetaan eräänlaisena viimeisenä niittinä alueelle, joka on joutunut kokemaan poikkeuksellisen kovia ja jolle on luvattu valtion erityistukea toistaiseksi paljon enemmän sanoissa kuin teoissa. Kemijärvellä kysytään oikeutetusti, mikä on sellainen valtio, joka tukee Itä-Lappia sulkemalla Sallan radan kokonaan ja lopettamalla matkustajaliikenteen Kemijärvelle.
Vastaukseksi ei kelpaa, että eri ministeriöillä, VR:llä ja ratahallintokeskuksella on kullakin aivan omat määrärahansa ja jokainen arvioi asiaa omista lähtökohdistaan. On kohtuullista odottaa, että joku katsoisi myös kokonaisuutta.
Mitään lupauksia ei Helsingissä vieraillut lähetystö saanut, hyvin paljon julkista huomiota kylläkin. Lupauksien puute on sinänsä ymmärrettävää. Suomessa ei voi olla sellaista virkamiestä tai poliitikkoa, joka yhdeltä seisomalta lupaisi jonnekin miljoonakaupalla rahaa. Niin ei voi toimia: erilaisia tarpeita on loputtomiin, ja ne on asetettava jonkinlaiseen järjestykseen poliittisessa päätöksenteossa.
Moni poliitikko osoitti sympatiaa Lapin lähetystölle, ja seuraavaksi on voitava odottaa, että he toimivat sanojensa mukaan - eli yrittävät vaikuttaa siihen, että junayhteys säilyy. On melkoinen paradoksi, jos kauan kaivattu radan sähköistys Rovaniemelle asti ja Lapin liikenteen makuuvaunujen uusiminen koituu Itä-Lapin korvapuustiksi samalla, kun Rovaniemen vetovoima kasvaa entisestään.
Kyse on siitä, mitä nyt voidaan tehdä. Radan sähköistys Kemijärvelle asti on mahdollista, mutta kallista. Liiketaloudellisesti kannattavaa siitä ei tule luultavasti ikinä. Tällaisen päätöksen tekeminen olisi nimenomaan poliittinen ratkaisu Itä-Lapin hyväksi. Perusteluina voisivat olla alueen yhteyksien turvaaminen, sellutehtaan kuljetukset ja varautuminen siihen, että tavaraliikenneyhteys Venäjän puolelle Kuolan alueelle saadaan joskus auki.
Mutta samalla on pakko ymmärtää, että todennäköisyys tällaiselle päätökselle ei ole kovin suuri. Helsingissä Kemijärven rata nähdään turhana, eikä Lapin ihmisten tavoin tulevaisuuden mahdollisena ja kannattavana itäyhteytenä. Kannattavahan rata on nytkin.
Välitön keino, jolla junayhteydet voi toistaiseksi turvata, on Kemijärven saaminen liikenneministeriön ostoliikenteen pariin. Se on vähintä, mitä valtio voi tehdä säilyttääkseen aluepoliittisen uskottavuutensa, eikä se edes vaadi suuria summia.
Se turvaisi myös hengähdystauon sen miettimiseen, kuinka Kemijärven junayhteydet voidaan turvata pysyvästi. Nyt päätöksiä on tehty liian nopeasti ja yksioikoisesti. Vaikka bussitkin kulkevat, junalla on oma symboliarvonsa. Tässä vaiheessa on turha edes miettiä muita vaihtoehtoja. Henkilöliikenteen jatkumisesta pitäisi myös antaa takeet pitkäksi aikaa.