Stora Enson päätös lakkauttaa Kemijärven sellutehdas täyttää ensi viikon lopulla kolme kuukautta. Yhtiö piti asiasta tiedotustilaisuuden 25. lokakuuta, ja siitä lähtien asia on ollut esillä päivittäin.
Näinkin pitkän ajan kuluttua luulisi asian valjenneen paremmin itse kullekin kansalaiselle, mutta entistä käsittämättömämmäksi tehtaan sulkemispäätös vain menee.
Heti alkuun tuli selväksi se, että Kemijärven sellutehdas on tuottanut voittoa, kun yleensä tehtaat lakkautetaan tappiollisuuden takia.
240:n työnsä menettävän on varmasti vaikeinta sulattaa perustelua, jonka mukaan toimella halutaan turvata muiden tehtaiden menestys ja niiden raaka-aineen saanti.
Sittemmin kuitenkin tuli melko selväksi, että puuta riittää pohjoisen metsissä Kemijärven ja muidenkin Pohjois-Suomen metsäteollisuuden tarpeisiin ainakin metsien kasvun perusteella.
Tuoreiden laskujen mukaan hakattavan puun määrä on koko Pohjois-Suomen alueella noin 15 miljoonaa kuutiota vuosittain, kun aiempi arvio oli paria, kolmea miljoonaa kuutiota pienempi.
Tuollaisesta määrästä kyllä lohkeaa raaka-ainetta yhden tehtaan tarpeisiin, jos puun markkinatilanne ei heilahda kohtuuttomasti. Metsäasiantuntijat ovat eri mieltä vain siitä, estääkö suojelu metsissä kohisten kasvavien varojen käytön.
Aivan törkeää markkinoihin vaikuttamista ja kilpailun rajoittamista on se, että Stora Enso yrittää turvata puun saannin muille tehtailleen lakkauttamalla Kemijärven tehtaan ja kieltäytymällä myymästä sitä selluntekotarkoituksiin.
Sekin on tässä matkan varrella tullut selväksi, että Kemijärven tehtaalla on ostajia. Yleensähän tehtaat tekevät kaikkensa, että saisivat realisoiduksi edes osan lakkautettavasta tehtaastaan.
Tämäkään ei käy maalaisjärkeen. Nyt pitäisi EU:nkin havahtua ja selvittää, onko Stora Enson toiminta kilpailun rajoittamista. Pienemmästäkin ovat kilpailuviranomaiset älähtäneet.
Poliittista värinää Kemijärven kysymyksessä on herättänyt valtion eli hallituksen toiminta. Hallitus on luvannut kriisiapua ja tukea Kemijärvelle, jolle tehtaan lakkauttaminen on kuin lopullinen kuolinisku vakavasti haavoitettuun ruumiiseen.
Hallitus ei ole aikonut vaikuttaa yhtiön päätökseen sentään 30 prosentin äänivallallaan yhtiön hallituksessa.
Kissanhännänveto siitä, onko vaikuttaminen mahdollista, voidaan lopettaa. Mahdollista se on, mutta halu on eri asia.
Nyt hallituksen vakiovastaus näyttääkin olevan, että hallitus ei ole toimeton Kemijärven asiassa, mutta Stora Enson yhtiökokoukseen valtio ei lähde omistajan äänellään vaatimaan tehtaan lakkautuksen perumista.
Markkinavoimat jylläävät niin kovasti nykyisessä maailmantaloudessa, että valtion kaltainen iso omistaja joutuu olemaan varpaillaan tällaisissa kriiseissä. Sietääkin kysyä, miksi enää omistetaan teollisuusyrityksiä. Pannaan osakkeet lihoiksi ja käytetään rahat aluepolitiikkaan. Nyt eletään eri aikoja kuin 45 vuotta sitten, jolloin Kemijärven tehdas perustettiin varta vasten Itä-Lapin elinvoimaksi.
Valtio auttaa Kemijärveä tukemalla muuta elinkeinotoimintaa kuin metsäteollisuutta. Kituvan Pohjois-Suomen syrjäseutujen elinkeinotoimintaa on tuettu vuosikymmenten ajan usein laihoin tuloksin. Toivottavasti nyt käy toisin.
***
Valtio lupaa 50 miljoonaa euroa tukea muun muassa Itä-Lapin elinkeinohankkeisiin. Kemijärveläiset totesivat osuvasti, että eivät he halua ottaa vastaan veronmaksajien rahoja vaan maksaa itse veronsa.