Vaikka tehtaan pakkolunastus ei onnistuisi, jo asian ottaminen esille on Kemijärveltä ovela veto. Pelkästä puolustuksesta on siirrytty hyökkäykseen.
Stora Enso päätti Kemijärven tehtaan lakkauttamisesta lokakuussa. Nyt eletään pian maalis-huhtikuun vaihdetta, ja tehdas pysyy sitkeästi yhä otsikoissa. Sitä yhtiö ei varmasti osannut odottaa. Kemijärveläiset eivät ole suostuneet hiljaa alistumaan kohtaloonsa, ja tiistai-iltana taistelussa tehtaan puolesta tapahtui uusi, hullunrohkea käänne: Kemijärven kaupunginhallitus päätti esittää valtioneuvostolle tehdasalueen pakkolunastusta. Tällaista vaihtoehtoa ei ennen ole selvitetty Suomessa.
Kaupunginhallituksen esitys, joka viedään vielä valtuuston hyväksyttäväksi, merkitsee ryhmittäytymistä pelkästä puolustuksesta aktiiviseen hyökkäykseen. Pakkolunastusta käsiteltiin Kemijärven kaupunginhallituksessa vain päivää ennen Stora Enson yhtiökokousta. Silti on varmaa, ettei yhtiö päätöstään tänään pyörrä. On myös todennäköistä, ettei valtioneuvosto anna lupaa tehtaan pakkolunastamiseen.
Silti jo pelkkä ajatus pakkolunastuksesta ja sen ajoitus ovat ovelaa julkisuustaktiikkaa. Massaliikkeen edustajat osallistuvat yhtiökokoukseen hankkimiensa osakkeiden turvin. Stora Enson päätöksiin ei vähäisellä osakemäärällä kuitenkaan vaikuteta eivätkä mahdollisuudet virittää yhtiökokouksessa keskustelua asiasta näytä kovin lupaavilta. Yhtiökokous takaa siitä huolimatta kemijärveläisten taistelulle lisää näkyvyyttä ja vielä tavalla, johon Stora Enson johto ei juuri pysty vaikuttamaan. Massaliike on tehnyt itsestään todellisen toimijan tässä asiassa.
Lakiasiantuntijoiden yleisin arvio on ollut, että tehdasalueen pakkolunastus Kemijärven kaupunginhallituksen esittämällä tavalla ei ole mahdollista. Asia on kuitenkin tarpeen tutkia kunnolla, sillä ennakkotapausta lain tällaisesta soveltamisesta ei ole. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ehti jo tiistaiaamuna televisiossa arvella, ettei tuotantolaitosta voi pakkolunastaa. Niin voi olla, mutta hän kiirehti asioiden edelle. Suomalaisen oikeustajun mukaan ensin pitäisi tutkia ja vasta sitten hutkia. Nyt on vasta menossa valmistautuminen tutkintavaiheeseen.
Kemijärveläisten ajatuksena on käyttää lakkautettavaa tehdasta toisiin tarkoituksiin. Kaupungissa on vaalittu ajatusta liukosellutehtaasta ja laskettu, että sellainen olisi kannattavaa toimintaa. Kemijärvellä sanotaan, että sellutehtaalle olisi jo ostaja tiedossa. Stora Ensolla ei ole kuitenkaan minkäänlaisia aikeita tehdastaan myydä.
Jos ostaja todella on olemassa, alueen silmin katsottuna pakkolunastus tarjoaisi mahdollisuuden jatkaa tehtaan toimintaa Stora Enson lähdettyä. Anaika Groupin liimapalkkituotannolle etsittäisiin kaupungista toinen paikka.
Kokonaan uuden liukosellutehtaan perustaminen maksaisi yli 400 miljoonaa euroa. Se on paljon kalliimpaa kuin olisi vanhan tehtaan muuttaminen uuteen käyttöön, mutta tuohonkin vaihtoehtoon Massaliike varautuu. Silloin puhutaan kuitenkin niin suurista pääomista, että ajatus on epärealistinen, ellei uskottavia ulkopuolisia investoijia ala ilmaantua. Toistaiseksi ei tiedetä, onko sellaisia kulisseissa odottamassa.
Kemijärvellä pelataan nyt upporikasta tai rutiköyhää. Pakkolunastusesitys vastoin asiantuntijamielipidettä osoittaa lujaa uskoa omaan asiaan. Sitkeys on ihailtavaa, mutta liukosellupuheet lietsovat myös turhaa toivoa, ellei niiden takana todella ole pitävää pohjaa. Nyt tarvitaan jo muutakin kuin Stora Enson syyttelyä.