timo.paakki@kaleva.fi
Kemijärvellä on painavia syitä hakea sellutehtaan ja sen tontin pakkolunastusta yleisen edun perusteella. Voiko joku väittää, että liki 40 prosentin verran koko Itä-Lapin aluetalouteen vaikuttavan laitoksen kohtaloa ei olisi syytä harkita myös valtioneuvostossa oikeudellisia näkökohtia miettien? On siihen yhtä perustellut syyt kuin oli esimerkiksi Helsingin vaatiessa Sipoosta maata kaavoitustarkoituksiin.
Kunnallisen itsehallinnon pyhät periaatteet saivat jälkimmäisessä tapauksessa väistyä. Pääkaupungin etu painoi enemmän. Painavatko sitten yksityisen omistusoikeuden pyhät periaatteet enemmän kuin Itä-Lapin edut? Onko lunastuslakiin kirjoitetulla yleisellä edulla merkitystä koskaan, jos ei tällaisessa tapauksessa?
Oikeusistuin voi määrätä tehtaan lunastushinnan. Kemijärvi voi puolestaan myydä sen edelleen samalla rahalla toimintaa jatkavalle yhtiölle. Siihen innostuneita tiettävästi löytyy.
Tottakai Stora Enso myisi tehtaan suoraan jollekin toiselle yrittäjälle, jos jatkaminen arvioitaisiin kannattamattomaksi. Olisihan mukava ottaa rahaa ja seurata, kuinka kilpailija kupsahtaa. Yhtiössä kuitenkin tiedetään ihan omasta kokemuksesta, että sellun keitto Kemijärvellä kannattaa.
Onpa sellutehtaan kohtalo lopulta mikä tahansa, Kemijärven massaliikkeen energisyys toi pimeään talveen paljon valoa ja lämpöä. Lämmittää se edelleen. Itä-Lapissa osoitettiin, että ylhäältä saneltujen tyhmien päätösten edessä ei ole pakko nöyrtyä ja painaa päätä alas.
Massaliikkeen esittämä ratkaisu on myös yhteiskunnan kannalta paras. Monet kerrat on todistettu, että aina kun on mahdollista, raaka-aineen sijasta kannattaa kuljettaa jalosteita. Itä-Lapissa riittää puuta ja työvoimaa. Onpa heillä siellä valmiit asunnotkin. Energian osalta sellutehtaat ovat omavaraisia.
Sellun kuljettamisessa maailmalle kuluu vähemmän energiaa kuin kuluu pyöreän puun rahtaamisessa. Eikö vain viime aikoina olekin puhuttu jotakin tarpeesta säästää energiaa? On kerrottu, että kaikki mahdollisuudet kannattaa hyödyntää.
Noinkohan säästäminen käy mahdottomaksi, jos joudutaan ristiriitaan Stora Enson toimitusjohtajan arvovallan kanssa.
Paljon hassuja ja paikkansa pitämättömiä perusteita toimitusjohtaja Jouko Karvinen on esittänyt päätöksen perusteiksi ja kiintoisaa taustatukeakin hänelle on tullut. Yksi helsinkiläinen tohtoritason mies sanaili ilmeisen tosissaan, että on tärkeämpää huolehtia Stora Enson pörssikurssista kuin kemijärveläisten työpaikoista. Päätös Kemijärven sellutehtaan lakkauttamisesta vahvistaa hänen mukaansa yhtiön osakkeen arvoa. Enpä ole huomannut sellaista vaikutusta.
Monin metsäammattilaisten laskelmin on todistettu vääräksi väite, että Stora Enson Kemin tai Oulun tehtaille ei riittäisi puuta niiden omilla hankinta-alueilla ja Kemijärven tehdas pitäisi siksi lopettaa.
On kuultu sellainenkin arvio, että on aika päästä irti Urho Kekkosen ajan aluepoliittisista muistomerkeistä, ja pitää antaa markkinoiden vaikuttaa. Tuskin sentään kaikki Kekkosen aikaan tehdyt ratkaisut olivat yhteiskunnan kokonaisedun vastaisia. Voihan ajatus koko maan asuttuna pitämisestä olla vanhanaikainen. Mutta kaikki vanhanaikainen ei välttämättä ole epäkelpoa.
Aika monesti vanhanaikaiset ratkaisut ovat paljon lähempänä tavoiteltavaa kestävää kehitystä kuin on markkinoiden ylivalta. Jos siihen valtaan alistutaan vastaan sanomatta, käy kyllä kehnosti, koko maapallolle.