Kemin kaupunginteatterille avautuu aivan uusia näkymiä Haaparannan Ikea-tavaratalon myötä.
Jo nyt on varattu pari sadan hengen matkaa, joissa on paketoitu ostosmatka, hotelliyöpyminen ja teatterivierailu.
"Kemin kaupunginteatterilta odotetaan nyt Ikea-teatteria. Mutta mitähän se voisi olla", pohtii teatterinjohtaja Timo Sokura.
Olisiko Ikea-teatteri sellaista, jossa sisustetaan uutta kotia tai rakennetaan vaikka kirjahyllyä koko näytelmän ajan.
Kemin kaupunginteatteri on Meri-Lapin alueen ainoa ammattiteatteri. Ikean imu nostaa parhaimmillaan teatterin kävijämäärää ihan kunnolla, jos teatteri osaa takoa kun rauta on kuumaa.
Pääosin kyse on tietysti kotimaisista ryhmistä, mutta ei välttämättä, jos teatteri pystyy ylittämään kielirajat. Ikean odotetaan imuroivan ostosretkeläisiä myös Pohjois-Venäjän, Pohjois-Norjan ja Pohjois-Ruotsin puolelta.
Hyyryläisiä studiossa
Kemissä on muutenkin avauduttu uudelle. Pieni näyttämö eli studio on annettu hyyryläisten käyttöön. Se tarkoittaa kuukauden ja kahden mittaisia Teatteri 1902:n ja Meri-Lapin Estradin vierailuja.
Kemin teatterissa on vain kymmenen näyttelijää. Teatterin henkilökunta ja tuotantovarat eivät Sokuran mukaan riitä kahden näyttämön ohjelmistoon.
"Meri-Lapin Estradi teki studioon jo viime vuonna Heini Tolan sotalapsijutun Meitä on monta. Kun he kysyivät, voivatko vuokrata studiota myös tänä vuonna, ajattelin että mikä ettei. Mitä järkeä valmista teatteritilaa on tyhjänäkään pitää."
Teatteri 1902 esittää Kemin kaupunginteatterin studiossa Nobel-kirjailijan Harold Pinterin näytelmää Ruokahissi 13.10.-5.11. ja Meri-Lapin Estradi Rauli Jokelinin ja Panu Raipian kirjoittamaa jännityskomediaa Kuin tuhka tuuleen 12.11.-12.1.2007. Lisäksi näyttelijä Timo Pylkkänen esittää studiossa joulukuussa monologia Siperia eli vanhan miehen jäähyväiset.
"Sopimuksen mukaan teatteriryhmät maksavat meille pienen könttävuokran - ei missään nimessä normaalia tuntivuokraa - ja katsojaluvut jäävät meille. Me myös markkinoimme ja otamme lipunmyynnistä pienen palkkion", Sokura selventää.
Ajatuksena on, että vieraat monipuolistavat ja rikastavat Kemin teatteritarjontaa. Näin ihmiset tottuvat käymään teatterissa.
Suora tapa katsoa
"Meillä ei ole tänä vuonna pikkujoulumyyntiin farssia niin kuin perinteisesti. Iso näyttämö on nyt farssivapaa vyöhyke. Sehän sopii ihan erinomaisesti, että Studiossa on kevyempää ohjelmistoa."
Timo Sokuran sopimus päättyy ensi kesänä. Hänellä on lisäksi kahden vuoden optio. Neuvottelut jatkosta alkavat tässä kuussa.
Sokuralla on jo näppituntuma siihen, millaista teatteria kemiläisyleisö tahtoo katsoa.
"En usko, että täällä ikinä menisi mikään hienostunut ranskalaiskomedia. Se ei olisi kemiläisille niin kuin sydänveri. Mutta joku tomutettu, raikastettu Tukkijoella voi olla yht´äkkiä että jestas."
Kemiläisillä on Sokuran mielestä suora, avoin ja rehellinen tapa katsoa teatteria.
Karvalakkiteatteri olisi rumasti sanottu.
"Yleisö hakeutuu esityksiin tekotavan, tyylin, ei itse juttujen takia. Kaikki pitää ikään kuin mitoittaa. Yleisö ja näyttelijät ovat Kemissä enemmän yhtä, he tekevät elämystä yhdessä. Tämä on minun tulkintani siitä, miksi kemiläisiä käy niinkin paljon teatterissa."
Kemin kaupunginteatterissa käy vuosittain noin 26 000 katsojaa. Tulotavoite on 280 000 euroa.