Kemal Atatürk oli Turkin suuri uudistaja. Hänen perintöään kantavat voimat horjuttavat nyt omaa maataan yrittämällä oikeudessa kieltää Turkin uuden valtapuolueen AKP:n.
Modernin Turkin 1920-luvulla perustanut Kemal Atatürk oli suuri uudistaja. Ottomaanien valtakunnan raunioilla hän erotti valtion ja uskonnon tiukasti toisistaan ja laati valtiokeskeisen ja maallisen perustuslain. Islamin uskontoa sai vapaasti harjoittaa, mutta sillä ei ollut asiaa valtiolliseen elämään. Kaiken tämän tavoitteena oli tehdä Turkki nykyaikaiseksi valtioksi.
Mutta nykyaikaan kuuluu myös demokratian kunnioitus. Kemalin perintöä kantavat voimat oppositiopuolueissa, oikeuslaitoksessa ja armeijassa ovat tekemässä isoa virhettä, joka estää Turkin kehittymistä eurooppalaisella tiellä.
Maan pääsyyttäjä yrittää oikeudessa kieltää Turkkia hallitsevan AKP-puolueen, koska katsoo sen yrittävän murentaa maan maallisen perustuslain ja ajavan tilalle islamistista järjestelmää. Tämä eriskummallinen ja maata vahingoittava oikeudenkäynti on yhä kesken.
AKP on ollut hallitusvallassa vuodesta 2002. Tänä aikana Turkki on ottanut pitkiä askeleita pyrkimyksessään kohti EU:n
jäsenyyttä. Sen toteutuminen on yhä vuosien päässä, mikä johtuu yhtä lailla Turkin omista oloista kuin unionin kovin sekavasta tilanteesta. Mutta AKP on koettanut sovittaa Turkin lainsäädäntöä sopivaksi eurooppalaisen järjestelmän kanssa. Vaikka sillä tiellä on mutkia ollut, tiukan islamilaista valtiota tavoitteleva liike ei näin toimisi.
Toki puolue on muistanut islamilaiset juurensa. Aikomus sallia naisten huivit yliopistoissa kuulostaa silti enemmän kannattajakunnan näkemysten huomioimiselta kuin sharia-lain paluulta. Toisekseen AKP:lla on täysin kiistaton demokraattinen valtuutus maan johtamiseen.
Juuri tästä kenkä taitaa puristaakin. Kemalistit ovat tottuneet pitämään vallan käsissään. Nyt perinteinen eliitti on joutunut väistymään. Vanhalla valtarakenteella on silti yhä erittäin vahvat asemat oikeuslaitoksessa ja armeijassa - jolla on omat perinteensä. Kenraalit ovat neljästi kaapanneet maassa vallan.
Ajatus AKP:n kieltämisestä ja maan presidentin ja pääministerin erottamisesta kuulostaa varmalta keinolta syöstä Turkki kaaokseen. EU ja laajentumiskomissaari Olli Rehn ovat hyvästä syystä olleet oikeudenkäyntiä vastaan, sillä se ei hevin istu eurooppalaiseen oikeuskäsitykseen.
Turkkilaista hämminkiä lisäävät tiistaiset pidätykset. Poliisi otti kiinni joukon AKP:n
näkyviä vastustajia, mukaanlukien journalisteja ja ex-kenraaleita, epäiltynä juonittelusta hallitusta vastaan. Kyseessä oli siis poliittisin perustein tehty poliisioperaatio AKP:n hyväksi, samaan aikaan kun oikeudessa AKP itse on syytettynä.
Turkin sisäpolitiikka on vaarallisesti kärjistymässä. Tänään AKP vastaa oikeudessa syytöksiin. Tähän asti puolueen viesti on ollut, että se on lojaali maan maalliselle perustuslaille.
Oikeudenkäynti vaikuttaa pitkälti uuden ja vanhan valtaeliitin väliseltä voimainkoitokselta, eikä sellaisesta voi hyvä seurata. Mutta Kemal Atatürkin perintöä kantavat voimat ovat ovat oudon vähän antaneet arvoa demokratialle. Se saattaa vastata 1920-luvun ajattelutapaa, mutta nykyaikaista valtiota on vaikea sellaiselle pohjalle rakentaa.
Voidakseen edetä eurooppalaisella tiellä Turkki ei voi vaihtaa valtion ja uskonnon erottavaa perustuslakiaan islamilaiseksi, mutta se ei myöskään voi horjuttaa demokratiaa ja oikeusvaltiota. Tasapainon löytyminen tässä ratkaisee maan tulevaisuuden - myös suhteessa EU:hun.