Kirjoittaja on Oulun yliopiston rehtori.
Runsas kymmenen vuotta sitten Irlanti oli vielä Euroopan köyhin maa, mutta 1990-luvun alussa käynnistynyt "kelttiläisen tiikerin loikka" on saanut aikaan todellisen talousihmeen. Nyt Irlanti Economist-lehden mukaan on maailman paras paikka elää ja asua.
Tutkimuksessa listattiin 111 maata elämänlaatuindeksin mukaan (tulot, odotettavissa oleva elinikä, poliittinen vapaus ja vakaus, perhe- ja yhteisöelämä, ilmasto ja sukupuolten tasa-arvo). Sveitsi sijoittui toiseksi ja Suomi kahdeksanneksi.
Irlantilaisten keskipalkka on 27 000 euroa kuukaudessa ja veroprosentti tähän summaan asti on vain 20. Keskipalkan ylittävältä osalta vero on 42 prosenttia. Jos puolisoista vain toinen käy työssä, maksaa hän palkastaan veroa 20 prosenttia 56 000 euroon asti. Kulutukseen jää verotuksen jälkeen runsaasti rahaa.
Dublinissa toimivan EU:n elin- ja työolojen tutkimussäätiön tutkimusjohtajan Timo Kauppisen mukaan Economist-lehdessä julkaistun tutkimuksen puute on se, että siinä ei oteta huomioon koulutusta eikä köyhien määrää.
Koululaitos kärsii resurssipulasta, koulun keskeyttämisiä on runsaasti eivätkä kaikki irlantilaiset opi kirjoittamaan ja lukemaan. Tulonjako on Euroopan Unionin epätasaisin. Maassa on runsaasti rikkaita, mutta 20 prosenttia kansalaisista elää alle köyhyysrajan. Sosiaali- ja terveyspalveluiden osuus bruttokansantuotteesta on 16 prosenttia, joka on vanhojen EU-maiden alhaisin. Sairausvakuutus on vain puolella irlantilaisista.
On mielenkiintoista, että juuri perinteiset arvot, perhekeskeisyys ja sosiaalinen kanssakäyminen, joilla Irlanti menestyy nyt elämisen laatua koskevassa tutkimuksessa, ovat olleet vaikeuttamassa talouskasvun käynnistymistä. Irlantilaisten tutkimusten mukaan katolinen kirkko, kielipolitiikka ja maatalousvaltaisuus ovat olleet suurimmat kehityksen esteet. Iirin kielelle käännetty raamattu antoi moraalin irlantilaisille. Lähes joka kadunkulmassa on kirkko ja kirkot täyttyvät vielä nykyisinkin kaiken ikäisistä. Kirkko ja katolinen luostarilaitos vastasivat 1960-luvulle saakka lasten koulutuksesta.
Iirin kieli säädettiin englannin ohella toiseksi viralliseksi kieleksi 1970-luvulla, millä haluttiin korostaa Irlannin kansallista luonnetta Englantiin nähden. Useimmat osaavat silti vain iirin kielen alkeet. Englannin kielen asemaa kouluissa "pakkoiiri" ei ole horjuttanut.
Maanviljelyn vahva asema on osaltaan ollut esteenä teollistumiselle. Irlantiin ei perustettu omia konepajoja eikä tehtaita, vaan maatalouskoneet, autot tai kalastusalukset tuotettiin lähinnä Englannista.
Irlanti on innovaatioiden maa. Irlantilaisia keksintöjä ovat muun muassa ohjattava torpedo, höyryturbiini ja atomivoimageneraattori. Boikotilla, byrokratialla, joukko- ja kansalaisoikeusmielenosoituksilla on irlantilaiset juuret. Timo Kauppisen mukaan kasvun ajureina ovat toimineet 1980-luvulta lähtien sosiaaliset innovaatiot. Maassa on solmittu hallituksen, työnantajien ja ammattiyhdistyksen kanssa kumppanuussopimus, EU-jäsenyys on osattu hyödyntää ja rajat on aukaistu ulkomaalaiselle työvoimalle. Alhaisilla veroilla kannustetaan yrittäjyyteen ja työtekoon sekä aggressiivisella rekrytointipolitiikalla houkutellaan ulkomaalaisia yrityksiä investoimaan Irlantiin.
Yleisesti luullaan, että Irlannin menestys perustuu runsaisiin EU-tukiin. 1980-luvulla irlantilaiset huomasivat, että EU-tuet eivät synnytä pysyviä työpaikkoja, vaan niillä jaetaan työtä ja köyhyyttä keskenään. Menestys perustuu ulkomaalaisten yritysten mittaviin investointeihin, joiden saamiseksi on tehty runsaasti suunnitelmallista työtä. Vuonna 2003 USA investoi Irlantiin 2,5 kertaa enemmän kuin Kiinaan.
Investointien houkuttelemisessa on käytetty hyväksi irlantilaisten kansallismielisyyttä ja sukurakkautta: rekrytointipolitiikka on erityisesti suunnattu amerikkalaisiin, irlantilaista sukujuurta omaaviin teollisuusjohtajiin ja sijoittajiin. Lisäksi houkuttimina ovat olleet alhaiset työvoimakustannukset, irlantilaisten nuorten tekninen osaaminen, työmarkkinarauha ja työmarkkinoiden kolmikantasopimus, investointiavustukset sekä alhainen pääomaverotus. Ulkomaalaiset yritykset maksoivat vain kymmenen prosenttia pääomaveroa ensimmäiset kymmenen vuotta, kun kotimaisten yritysten veroprosentti oli 36.
Vuodesta 2003 kaikkien yritysten pääomaverotus on ollut 12,5 prosenttia. Hevostalleja ja taiteilijoita ei veroteta lainkaan. Maan noin 400 hevostallilla on 16 500 työntekijää. Talleissa syntyy vuosittain 10 000 varsaa, mikä on 40 prosenttia koko EU:n markkinoista. Veromenetykset ovat noin kymmenesosa tallien tuottamasta muusta verotulosta.
Irlannin menestys jatkuu. Viime vuonna talouskasvu oli neljä prosenttia ja tänä vuonna sen on arvioitu nousevan kuuteen prosenttiin. Inflaatio on neljä prosenttia ja työttömyys 4,4 prosenttia. Menestys ei kuitenkaan voi jatkua loputtomasti ja "kelttiläinen tiikeri" valmistautuu jo uuteen loikkaan. Vuoteen 2010 mennessä Irlannista on tarkoitus tehdä osaamiseen perustuva yhteiskunta. Uudessa strategiassa keskeistä on uusien kotimaisten kasvuyritysten synnyttäminen. Tavoitteen saavuttamiseksi maa panostaa erityisesti ICT-alaan ja biotekniikkaan.
Tutkimus- ja tuotekehitysrahoitus on tarkoitus nostaa 1,4 prosentista 2,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä. Neljä vuotta sitten toimintansa aloittaneen Irlannin tiedesäätiön (SFI) ohjelmilla tähdätään laadun kohottamiseen yliopistoissa valituilla aloilla kutsumalla vierailevia professoreja, luomalla innovatiivisia tutkimuskeskuksia, lisäämällä kansainvälistä sekä yritysten ja yliopistojen yhteistyötä.