Hyökkääjä Samuli Koivuniemi, 22, on alkavalla kaudella yksi OLS:n tärkeimmistä pelaajista. Mutta hän on myös urheilija, jonka tarinassa tiivistyy jotain hyvin olennaista koko 2000-luvun suomalaisesta huippujääpallosta.
Koivuniemi siirtyi viime kesänä Oulun Palloseurasta OLS:aan. Siirto tapahtui, koska Koivuniemi halusi urallaan eteenpäin, mutta myös siksi, ettei hänellä ollut kotikaupungissaan enää muuta vaihtoehtoa - toisin kuin jo aiemmin OPS:sta OLS:aan loikanneella Jarmo Mällisellä.
OPS:n 66 kautta ja lähes tuhat ottelua kestänyt pääsarjataival päättyi viime kevääseen. Ensin hajosi joukkue, sitten seuran johto päätti luopua liigapaikasta.
Asetelma toi mieleen Zen Cafén tunnetun kappaleen. Nuoren miehen ympäriltä ei viety tuoleja, vaan yhteisö, joka oli Koivuniemelle enemmän kuin pelkkä urheiluseura.
"Tuntui melkein kuin olisin joutunut eroon omasta perheestäni", Koivuniemi kuvailee heinäkuista tunnekuohua, jonka OPS:n alasajo aiheutti.
Vaikka Koivuniemi vetää tulevana lauantaina päälleen OLS:n keltaisen pelipaidan, sykkii rintalastan alla sydän OPS:n sinisessä värissä.
"Olen OPS:n kasvatti. Siitä ei pääse mihinkään."
Uskotko pelaavasi vielä joskus OPS:ssa?
"Toivoisin pelaavani. Mutta en usko."
Koivuniemen Ari isä tunnetaan jääpallopiireissä OPS:n liigajoukkueen pitkäaikaisena valmentajana. Samuli oli 6-vuotias, kun hänen isänsä avautui 25. marraskuuta 1994 jääpalloilijoiden harjoittelu- ja peliolosuhteista:
"Jääpula on kaupungissa aivan valtava. Haluaisin tietää, kuka Oulun päättäjistä ottaa vastuun jääpalloilun tappamisesta sukupuuttoon", Koivuniemi kysyi Kalevassa.
Isä-Koivuniemen kauhuskenaario ei toteutunut. Samuli edustaa oululaisen huippujääpallon uutta sukupolvea, joka on saanut nauttia Raksilan tekojään tarjoamista mahdollisuuksista. Tekojää vihittiin käyttöön joulukuussa 1997.
"Tänä syksynä pääsimme jäälle lokakuun 20. päivän kieppeillä. Oulun harjoitusolosuhteet ovat kohtuuhyvät - siis Suomen mittapuulla. Etelän seurat ovat pelanneet ensimmäiset harjoituspelinsä vasta hiljattain. Siinä mielessä meillä on etulyöntiasema", Koivuniemi myöntää.
Sitten OLS-hyökkääjä ottaa esimerkin - totta kai - Ruotsista.
"Vuonna 2012 jokaisella Ruotsin pääsarjaseuralla pitää olla oma halli tai hallihanke vireillä. Itsekin olen pelannut sellaisessa. Jää on koko ajan hyvässä kunnossa, eikä tarvitse miettiä mistä suunnasta tuulee tai mitä taivaalta sataa. On se erilaista touhua pelaajille, mutta myös katsojille."
"Tuntuu, että jääpallon kehityksessä olemme aina kymmenen vuotta Ruotsia perässä."
Koivuniemen hyvän ystävän Jukka Loukkolan tie vei viime kauden jälkeen OLS:sta Ruotsin Allsvenskanin eli 1. divisioonan Rättvikiin. Ruotsin jääkentät kangastelevat myös Koivuniemen ajatuksissa.
OLS-siirto on osa suurempaa suunnitelmaa, jonka pitäisi silottaa Koivuniemen tietä länsinaapuriin.
Ruotsissa on tarjolla jotain, mitä jääpalloilija ei voi Suomessa koskaan saada.
Suuren yleisön varauksetonta arvostusta.
Loukkola, 23, jätti isot luistimet kaverinsa täytettäväksi, sillä hyökkääjä voitti viime kaudella liigan maalipörssin. Pelillinen haaste on suuri, samoin tarinaniskijän ruutu, jonka Loukkola hoiti myös kunnialla.
"Samanlaista koppiherjojen heittäjää OLS ei minusta ainakaan saa", Koivuniemi naurahtaa.
OLS jätti syksyllä perinteisen suurseurojen maailmancupin väliin ja osallistui Rättvikissä turnaukseen, jossa oli mukana Allsvenskan-seuroja.
"Oikea päätös. Ei ollut järkeä lähteä ottamaan tauluun maailmancupiin. Rättvikissä saimme hioa peliämme kuntoon sopivien vastustajien kanssa", sanoo Koivuniemi, joka oli turnauksessa OLS:n toiseksi paras maalintekijä (8) kapteeni Jarmo Mällisen (10) jälkeen.
Suomessa OLS ei ole joukkue, joka "ottaa tauluun". Tasoero kärjen ja häntäpään välillä on suuri, mutta Koivuniemi pitää kotimaan liigaa itselleen sopivana sarjana. Sopivana juuri tässä ja nyt.
"5-6 kärkijoukkueen keskinäisissä peleissä kuka tahansa voi hyvänä päivänä voittaa. Ne ottelut kehittävät."
Huhut jääpallon kuolemasta ovat Koivuniemen mukaan liioiteltuja.
"Mutta ei tilanne kovin hyvältä näytä."
Ei niin. Jääpalloliigassa pelaa alkavalla kaudella kymmenen joukkuetta. Neljä vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten.