Palopäällikkönä 33 tulvaa seurannut Pentti Anttila tietää, ettei ihmismieli yllä luonnonvoimien perimmäisiin aivoituksiin. Nyt hän on kuitenkin saletti siitä, ettei tänä keväänä tule katastrofitulvaa. Jäät ovat ovat kovin hauraita, ja säätkin ovat olleet suosiolliset.
Anttila ei ole kovin hanakasti tuppautunut ennustajaksi vuoden 1987 suurtulvan jälkeen, jolloin vähällä vedellä liikkeelle lähteneet massiiviset jäätelit aiheuttivat vedenpaisumuksen, joka oli hukuttaa kuntakeskustan alleen.
Monet talot ja lukuisat mökit kastuivat ja armeija hälytettiin räjäytystöihin.
Pato piti pihdeissään kuntaa joitakin päiviä. Simojoesta tuli kuuluisa ja Anttilasta yhtä tunnettu lausunnonantaja.
Tulva sai Anttilan ideoimaan asuntojen pikasuojaksi rakennusten alaosien kelmutuksen, jolla pidettiin talo kuivana äkillistä hyökyä vastaan.
Muovituksen lanseeraaminen teki palopäälliköstä kylällä kelmu-Anttilan.
Pari kilometriä
tulvapengertä
Suurtulva sai Simojoella käyntiin pengerryssuunnitelmat.
Suojavalleja on rakennettu vuosien varrella pikku hiljaa sitä mukaa kuin rahaa on valtion ja kunnan kassasta heltynyt ja maanomistajilta lupia irronnut.
Tulvapenger ei ole mikään maiseman kaunistus, joten luvan saaminen maanomistajilta ei ole itsestäänselvyys.
Lapin ympäristökeskuksen tulvajohtaja Kauko Haikola laskeskelee, että Simojoen rantamilla on tällä hetkellä kaikkiaan noin kaksi kilometriä pengertä. Pari kohdetta odottaa vielä vuoroaan, mutta niidenkin rakentaminen riippuu maanomistajista.
Vallituksia on rakennettu niin asuinrakennusten kuin kesämökkienkin suojaksi. Kaikki kastuneet rakennukset ovat tulvaherkillä alueilla.
Suurtulvassa kastunut rivitalo rakennettiin 1970-luvun puolivälissä tulvan varaväylälle.
Nykyään vallin suojassa olevaa rakennusta puretaan.
"Tulvaherkille alueille on rakennettu vähän joka puolella. Meidänkin talossa on yritetty vaikuttaa perustamiskorkeuksiin, mutta aina näyttää, että jossakin on rakennettu liian alas", Haikola toteaa.
Tornionjoen ruoppaus
on kiinni Ruotsista
Pengerryksiä on Lapissa erityisesti Simojoella, Ivalojoella ja Tornionjoella, jossa Suensaarella on pengerretty golfkentän edustalla ja Pellossa.
"Simojoella on aika hyvä tilanne. Ivalojoella on suojattu kaikki välittömän uhan alla olevat kiinteistöt. Poikkeustulva on tietysti toinen juttu", ympäristökeskuksen suunnittelupäällikkö Sauli Hyvönen kertoo.
Lapin tämän hetken suurin pengerrystyö sijoittuu Ounasjokeen Kittilän kylän kohdalle, jonne on valmistumassa suunnitelma kuuden kilometrin vallista.
Jos asukkaat eivät hyväksy pengertä maisemahaittojen vuoksi, yksi teoreettinen mahdollisuus ovat tulva-altaat, jotka ovat myös Simojoen yleissuunnitelmassa.
Altaat ovat kuitenkin epätodennäköinen ja penkereitä kalliimpi vaihtoehto.
"Mutta jos ihmiset eivät suostu pengerryksiin ja kylä kastuu useamman kerran, niin jotakinhan tulvien varalta on tehtävä", Haikola tuumaa.
Lapin mittavin tulvasuojelusuunnitelma liittyy Tornionjoen ruoppaamiseen Tornion ja Haaparannan keskustojen kohdalta merelle.
Suunnitelma ja rajajokikomission lupa ovat valmiina, mutta ruotsalaiset eivät ole vilkuttaneet vielä vihreää 9,5 miljoonan euron ruoppauksille. Kustannukset jaetaan tasan Suomen ja Ruotsin kesken.
Jos Ruotsi on lähdössä mukaan, ympäristökeskus on esittämässä asiaa ensi vuoden budjettiin.
Ruotsista pyydettiin helmikuussa vielä lausuntoja muutamiin kysymyksiin tulvariskien hallinnasta.