Ranta-Kastellissa odottaa innokasta matonpesijää outo näky. Kartan perusteella rannassa pitäisi olla laituri, mutta tähyily ei tuota tulosta. Rannassa töröttää vain pari rapistunutta matonkuivaustelinettä.
"Useat laiturit ovat sellaisia, etteivät kestä syksyn tai kevään nostohommia, kun laituri nostetaan maihin talven ajaksi tai keväällä takaisin vesille. Kun mattolaituri tulee tiensä päähän, uutta ei ole tiedossa", Liikuntaviraston isännöitsijä Eero Räihä selittää. Liikuntavirasto antaa tynnyreille tarvittavaa ensiapua, mutta puuosat saavat Räihän mukaan lahota rauhassa.
Liikuntaviraston johtajan Jari Parkkosen mukaan uusien laitureiden rakentamista ei ole vielä pohdittu tarkemmin. "Vanhojen laitureiden poistuessa on tarkoitus rakentaa uusia maapesupaikkoja, mutta tarkempi aikataulu ratkeaa syksyllä", Parkkonen kertoo.
Kelluvat laiturit historiaan
Etenkin nuorempi polvi ihmettelee, miksi mattoja pestään edelleen joessa eikä maapesupaikkoja ole, vaikka ne tarjoaisivat ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon.
Oulun ympäristöviraston tarkastaja Heini Iinatin mukaan Suomessa ei ole olemassa lakia, joka suoraan kieltäisi matonpesulaitureiden sijoittamisen veden äärelle. Niitä koskevat määräykset ovat paikallisia ja perustuvat alueen ympäristöoloihin.
"Viimeksi Oulussa arvioitiin vuonna 2003 paikallisten määräysten laadinnan yhteydessä matonpesusta aiheutuvaa vesistön kuormitusta. Päästöjä pidettiin niin pieninä, ettei niiden koettu uhkaavan joen tilaa. Tuolloin ei nähty tarpeelliseksi siirtää laitureita pois joesta."
Ympäristövirastoon on tullut paljon kyselyjä siitä, miksi laiturit vielä kelluvat joen pinnalla.
"Maapesupaikalla jätevesi valuu viemäriin tai imeytyy maaperän kautta eikä mene sellaisenaan suoraan vesistöön. Suuressa joessa mattopesulaiturit ovat kuitenkin pieni tekijä maa- ja metsätalouden tai muun hajakuormituksen rinnalla", Iinatti toteaa.
Matonpesu tekee kesän
Anne-Mari Jokinen on pessyt mattonsa jo vuosikausia Tuiran uimalan vieressä olevalla mattolaiturilla. Uutinen siitä, että tuttu ja turvallinen laituri saattaa jäädä joku kesä historiaan, saa surullisen vastaanoton.
"Matonpesu on jokakesäinen perinne, josta tulee hauska ja hyvä mieli. Samanlaista tunnetta ei saa, jos pesisi matot kotona painepesurilla. Kun matot kuivuvat istahdan nauttimaan eväistä ja kupillisesta kahvia", Jokinen kuvailee pesuhetkeä.
Myös Nikkisen perheelle Varikon rannassa oleva laituri on ollut jokakesäinen kohde jo kymmenen vuoden ajan. "Pesumahdollisuuksia olisi myös kotona, mutta siinä ei ole samanlaista tunnelmaa kuin veden äärellä", Maritta Nikkinen kertoo maton pesun ohessa.
Kesäinen mattopesuperinne istuu syvällä oululaisten kesässä ja laitureille kertyy puunaajia jonoksi asti varsinkin iltapäivällä ja illalla. Laitureiden huono kunto varjostaa perinteen hohtoa.
Kaikissa Tuirassa olevissa laitureissa on yhteensä kuusi tynnyriä pesijöille kussakin, mutta osa niistä on käyttökelvottomia.
"Osa pöntöistä on puolillaan vettä eikä niistä käsin voi silloin puhdistaa mattoja", Jokinen kertoo harmissaan. Aino Hynninen ei tynnyreitä käytä, mutta Varikon rannan laituri on hänen mukaansa liian rannassa, ja siksi pitempien mattojen pesu on vaikeaa. Matonpesupaikat joutuvat usein myös ilkivallan kohteeksi.