Suomessa hukkuu tätä nykyä vähemmän ihmisiä kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Vaikka lukemat ovat yhä 200:n tuntumassa, perussuunta on oikea: alaspäin. Todennäköisesti vuosien kampanjointi viinan juonnin ja vesillä olon tappavaa yhdistelmää vastaan on purrut.
Viime juhannuksenakin hukkuneita oli poikkeuksellisen vähän, vain kaksi. Myös väkivallan ja liikenneturmien takia kuolleita oli vähemmän kuin viime vuonna. Joko kansa on siis viisastunut?
Valitettavasti juhannus näytti turmamäärän puolesta siirtyneen vain viikkoa myöhemmäksi. Lehtitietojen mukaan hukkuneiden määrä nousi viime viikonloppuna kahdeksaan, siis perinteisiin juhannuslukemiin. Joukossa meni isiä, isoisiä, veljiä, aviopuolisoita ja poikia.
Suppeat uutiset viikonlopun hukkumisista eivät kerro sitä, kuinka monessa tapauksessa alkoholilla oli osuutta tapahtuneeseen. Todennäköisesti ainakin osassa oli, sillä pitkän jakson tilastojen mukaan neljässä hukkumisessa viidestä viina on keskeinen osatekijä.
Tätä taustaa vasten ei paljon onnettomampaa kesätapahtumaa voi ajatella kuin niin sanottu kaljakellunta. Sen osallistujathan lähtevät vesille yleensä kumiveneillä, ottavat mukaan lastin juotavaa ja antavat virran ja humalatilan viedä. Pääkaupungista tuttu tapahtuma järjestettiin sunnuntaina toista kertaa Oulujoella.
Kumiveneet ovat mukavia joskin usein huteria kesävempeleitä, ja kylmä olut on kohtuullisesti nautittuna parhaita janojuomia. Kahden asian yhdistäminen leveällä ja voimakkaasti virtaavalla joella on kuitenkin hengenvaarallinen paketti. Ei etelästä kannata kaikkea apinoida.