Oulu
Tuomiokirkon vaiheilla uurastavat arkeologit saivat tiistaina esiin 1800-luvulla palaneen kirkon kellotapulin perustukset. Tutkijoille karu kivimuodostelma tuo kaivattua lisätietoa Oulun vanhasta asemakaavasta, entisen kirkon sijainnista ja rakennustavasta.
Arkeologi Mika Sarkkisen mukaan kivijalan sijaintia voidaan nyt verrata 1600- ja 1700-luvun asemakaavoihin. "Eri karttaversioita on olemassa, mutta onhan kirkolla jo neljäs tapulinsa. Mitä enemmän löydämme kiintopisteitä, sitä helpommin pystymme hahmottamaan entisen kirkon sijaintia ja koko Oulun kaupunkikuvaa ennen vuoden 1822 tuhoisaa tulipaloa," Sarkkinen sanoo.
Arkeologin mukaan nyt löytynyt kivijalka saattaa kuulua 1700-luvulla rakennettuun tapuliin, joka paloi 1822. Palon jälkeen samalle paikalle rakennettiin väliaikainen tapuli, joka oli käytössä nykyisen kivitapulin valmistumiseen saakka.
Ensimmäinen tapuli oli peräisin 1600-luvun alusta, mutta korkea rakennelma purettiin todennäköisesti heikon kuntonsa vuoksi vuonna 1732. Tapuli sijaitsi pääportaikon pohjoiskulmalla, mutta siitä ei ole löydetty mitään jälkiä.
Ensimmäiset merkinnät Oulun kirkosta löytyvät jo vuodelta 1590, mutta tämän venäläisten polttaman kirkon sijaintia ei tunneta. Daniel Högmanin rakentama Sofia Magdalenan kirkko valmistui vuonna 1776, kunnes tulipalo teki tehtävänsä. Pahoin vaurioitunut kirkko saatiin pystyyn entisille perustuksilleen vuosina 1830-32, ja väliaikainen kirkko purettiin. Samoin purettiin väliaikainen tapuli, jonka perustukset arkeologit ovat luultavasti nyt löytäneet.
"Väliaikaisesta kirkostakaan ei ole löydöksiä", Sarkkinen sanoo. "Sen verran tiedämme, että se on sijainnut Linnankadun puoleisessa kulmassa, mutta siinä kaikki. Kirkonmäkeä on myllätty niin moneen kertaan, että alkuperäinen kirkonmäkikään ei oikeastaan ole enää mäki, vaan se myötäilee muuta kaupunkikuvaa."
Kirkkojen sijaintiin korkeilla mäillä oli Sarkkisen mukaan omat syynsä, sillä kirkonkellot toimivat viestivälineinä ja tapulit majakkoina merenkulkijoille.
Arkeologia ei ole
aarteenetsintää
Sarkkisen mukaan vanhan tapulin muodosta voidaan päätellä, että se on ollut tyypillinen, pohjalaisen kirkonrakennusperinteen mukainen. "Se on ollut hirsirakenteinen, läpikäytävä-tapuli, jonka yläosassa on ollut kellotorni ja maan tasolla kulkuaukko kirkkotarhaan. Tapulissa on ollut portaikko ja tiloja kirkon tykötarpeille."
Sarkkinen myöntää, että hitaasti etenevä kirkonpaikan tonkiminen voi näyttää tylsältä. Monia matkailijoita tai muuten vain ohitse kulkevia työmaa kuitenkin kiinnostaa kyselyiksi ja valokuvaukseksi asti.
Arkeologi ei ole pettynyt, vaikkei kirkonmäeltä olekaan löytynyt varsinaisia kulttuuriaarteita. "Ihmiset ovat eläneet arjen keskellä kuten mekin, joten löydöksemme sisältävät vain jokusen vääntyneen ja ruostuneen saranan, ovenhelan ja naulan, palaneen kolikon ja ikkunalasin paloja. Hautoja on löytynyt, mutta pakana-aikaisista haudoista poiketen ne ovat esineettömiä."
Palaneet perustuskivet ja niiden kertoma alkuperäisen tapulin sijainti riittävät tässä vaiheessa Sarkkiselle hyvin. "Entisen Oulun hahmottamisessa auttavat varsin pitkälle jo vanhat kartat, ja aiemmin löytyneiden kiintopisteiden avulla voimme tehdä entistä tarkempia päätelmiä. Ihmisiä vain kiinnostaa alkuperäinen ympäristönsä, ja juuri sitähän olemme tutkimassa", arkeologi Sarkkinen sanoo.