Arktisten parlamenttien kokouksella on vahva näkemys pohjoisten alueiden merkityksestä. Viestin saaminen toden teolla läpi pääkaupungeissa on silti yhä kovan työn takana.
Arktisten parlamenttien joka toinen vuosi toistuvissa konferensseissa on usein ristiriitainen tunnelma. Kokousväki on hyvin vakuuttunutta siitä, että se toimii tärkeiden ja aina vain tärkeämmäksi tulevien kysymysten parissa. Toisaalta samaan aikaan vallitsee selvä tietoisuus siitä, että julkisuus ja poliittinen päätöksenteko pääkaupungeissa ei paljon hätkähdä näistä keskusteluista.
Syystä voi sanoa, että mielenkiinnon pitäisi olla suurempaa. Tästä käy esimerkiksi se, että kahden vuoden takainen Arktisen neuvoston laatima ilmastoraportti esiteltiin poliittisille päättäjille laajasti ensimmäisen kerran juuri arktisten parlamenttien kokouksen yhteydessä.
Nyt on yleisesti tiedetty ja tunnustettu, että juuri pohjoisilla alueilla ilmastonmuutos saa aikaan hyvin dramaattista jälkeä. Mikäli päättäjät seuraavat parhaillaan käytävää keskustelua, he tietävät, että vielä hankalampia aikoja saattaa olla edessä.
Kiirunassa pidetyssä arktisten parlamenttien uusimmassa kokouksessa esiteltiin pian alkavaa kansainvälistä polaarivuotta. Kyseessä on erittäin mittava tieteellinen ponnistus, jonka tulosten odotetaan antavan myös poliittisen päätöksenteon kannalta tarpeellista uutta tietoa. Toistaiseksi koko polaarivuoden olemassaolo ei vain ole juuri levinnyt tiedeyhteisön parista laajempaan tietoisuuteen.
Kiirunassa läsnä olleilla kolmella suomalaisella kansanedustajalla on iso urakka toimia sanansaattajina. Arktista ympäristöä on usein verrattu kaivosten kanarialintuun, joka antoi ensimmäisiä oireita siitä, että jotain oli pahasti pielessä. Nyt alueella monet kellot soittavat tällaista viestiä, mutta eri asia on, kuinka kauas ja kuinka voimalla tämä sana kantaa.
Sinänsä arktisen yhteistyön näkyvyyden edellytykset ovat parhaillaan muuttumassa aiempaa paremmiksi. Suhteellisen nuori yhteistyö on pitkään hakenut muotojaan ja tekee niin yhä.
Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella hyväksytään uusi pohjoisen ulottuvuuden toimintaperiaate. On lupa odottaa, että tämän myötä myös Euroopan unioni vihdoin ottaa siltä toistaiseksi lähes täysin puuttuneen arktisen näkökulman. Käytännössä tämän asian edistäminen jää pitkälti Suomen harteille, ja siihen tarvitaan myös poliittisen johdon panosta.
Venäjä lopettaa lokakuussa Arktisen neuvoston puheenjohtajana ja antaa vuoron Norjalle. Sitä seuraavat kahden vuoden välein Tanska ja Ruotsi. Edessä on siis kuuden vuoden skandinaavinen johtokausi arktisessa yhteistyössä, mikä tarkoittaa, että työn uudistamista voidaan tarkastella riittävän pitkällä aikavälillä. Norja on jo ilmoittanut yrittävänsä tehostaa Arktisen neuvoston rakenteita.
Tähän asti toiminta on ollut lähinnä hyvän tahdon varassa, ja tuo poliittinen tahto on tavannut olla vaihtelevaa. Alueen selkeä etu on, että neuvoston kyky toimia vahvistuu.
Parlamenttien edustajat laativat Kiirunassa johdonmukaisen viestin siitä, millaisia askeleita arktisessa yhteistyössä pitäisi ottaa. Mutta tehokas eteneminen on kovin vähän mahdollista, ellei tietoisuus alueen tarpeista leviä yhä varsin pienen piirin ulkopuolelle.
Poliittisessa päätöksenteossa on merkitystä myös sillä, miltä asiat näyttävät. Arktisen yhteistyön suurimpia ongelmia on, että maiden pääkaupungeissa pohjoinen suunta tahtoo pääsääntöisesti kadota marginaaliin.