Oman kädenjäljen jättäminen avaruuteen on kellosepäksi opiskelevan seuraava unelma.
Oulaistelaissyntyinen Otto Peltola on voittanut maailmanlaajuisen kellosuunnittelukilpailun. Espoon kelloseppäkoulussa opiskeleva Peltola kertoo etenemispolun finaaliin olleen pitkä mutta mielenkiintoinen.
– Ensin karsittiin koulumme sisällä, kenet valitaan eteenpäin. Kilpailun aihe annettiin Saksasta, hän muistelee.
Akustinen indikaatio oli aihe, jonka ympärille kilpailuun edenneet nuoret saivat alkaa tehdä kellojaan.
– Aihe oli täydellinen meikäläiselle, Peltola sanoo.
Kädentaidot ovat nuorukaisella kehittyneet puutöissä ja äänimaailmat ovat tulleet tutuiksi erilaisten soittimien kanssa.
– Olen rakentanut itse soittimia, muun muassa kontrabasson. Monen vuoden ajan olen soittanut kaikenlaisia soittimia. Nämä kaikki auttavat ymmärtämään akustiikkaa.
Kilpailutyön suunnittelu ja toteuttaminen vei aikaa muutaman kuukauden. Peltola sanoo, että oppilaitoksessa sai hyvin aikaa kilpailutyön rakentamiselle. Peltolalla oli mielessä alusta lähtien, millaisen lopputuotteen hän haluaa. Tahto vaati sinnikkyyttä ja eteen tulleet haasteet matemaattisia laskelmia ratketakseen.
– Tein ajatuksistani 3D-mallinnuksen tietokoneella. Kaikkien osien piti olla metallisia, joten varsinaisen kilpailukellon tein käsin, hän kertoo.
Isoimpana haasteena hän koki suunnittelu- ja toteuttamistyössä äänen muodostavien lankojen ja pienten äänivasaroiden toimintalogiikan tekemisen. Omien oivalluksiensa, kokeilemisen ja laskennan kautta hän pystyi toteuttamaan haaveensa.
Kellosta tulevat kuusi erilaista ääntä Peltola pystyi toteuttamaan vähemmillä vasaroilla kuin aluksi ajatteli. Tällä oli vaikutusta kellon ulkonäköön.
– Käytin päättelykykyäni ja sain kellon pidettyä matalana, hän iloitsee.
Kun Otto Peltola kertoi kelloajatuksestaan kotona, äiti Anu Mäkivierikko viehättyi poikansa osaamisesta. Otto soitti äänimekanismi-idean soinnut banjolla.
– Sanoin, että tuo on kyllä niin uniikki idea, että voitat sen kisan, Mäkivierikko sanoo.
Valmiin kellon he veivät yhdessä järjestävän kisaorganisaation luo Geneveen.
– Olin kuulemma kilpailuhistorian ensimmäinen, joka toi kilpailukellon paikan päälle. Halusin varmistua siitä, että kello päätyy ehjänä ja toimintakuntoisena perille saakka, Peltola kertoo.
Tieto Peltolan parhaimmasta työstä tavoitti nuorukaisen hiukan ennen joulua. Varsinainen julkistus asialle oli tammikuun puolessavälissä.
– Olin varannut jo matkan Filippiineille, joten en päässyt paikalle tilaisuuteen. Huikealtahan tämmöinen tuntuu, hän sanoo.
Voittoisa kello jää kisaorganisaatiolle.
– Minulla säilyvät kuitenkin oikeudet siihen. Voin halutessani tehdä siitä vaikka myytäviä tuotteita.
Kelloseppäalalle päätyminen oli Otto Peltolalle sattumien summa. Opiskelumessuilta hakuinnostuksen saanut nuorukainen on koulutukseensa tyytyväinen. Jatkoajatukset muhivat jo mielessä, sillä samassa oppilaitoksessa opetetaan myös nykyteknologian taitajia.
– Haluan oppia lisää mikromekaniikkaa. Sitä tarvitaan esimerkiksi avaruusteknologiassa. Olisihan se hienoa jättää oma kädenjälki avaruuteen, hän kertoo.
Peltola työskentelee opintojensa ohella yrityksessä, jossa suunnitellaan superpakastimia – niissä lähestytään absoluuttista nollapistettä.
Mikromekaniikkaa avaruuteen
Kilpailun nimi:
Walter Lange Watchmaking Excellence 2018. Kisa on nimetty edesmenneen yhtiön perustajan kunniaksi. Langelle nuorten kellovalmistajien koulutus ja kilpailu olivat sydämen asia.
Osallistujat:
Kahdeksan nuorta seitsemästä eri maasta.
Järjestäminen:
Kansainvälinen kilpailu, joka pidettiin nyt yhdeksännen kerran.
Tavoite:
Nuorten lahjakkuuksien edistäminen.
Menestyminen:
Oulaistelaissyntyinen Otto Peltola opiskelee Espoossa kelloseppäkoulussa. Samasta kilpailusta on tullut menestystä koulun oppilaille aikaisemminkin.
Tulevaisuus:
Peltola on mieltynyt mikromekaniikkaan. Sitä hän haluaisi opiskella lisää. Hän uskoo, että taidoista on hyötyä hightech-puolella. Taitoja käytetään myös avaruusteknologiassa. Opintojen ohella Peltola on töissä mikromekaniikka-alan yrityksessä.
