Pesäpalloihmisten rakkaan raamatun Pesäpallokirjan loppuosassa on tuhti paketti palkittuja ja tilastoja kautta aikain. Kellon Lyönnin kasvatin Antti Vehkaperän nimeä on ollut sieltä toistaiseksi turha etsiä.
Tulevan vuoden 2008 Pesäpallokirjassa sivuilla, jossa listataan miesten arvo-otteluiden pelaajat, kannattaa selata v-kirjaimen kohdalle. Siellä lepää: Antti Vehkaperä 1.
Rapian kahden viikon päästä 32 vuotta täyttävä oululainen lukeutuu kaikkien aikojen vanhimpiin arvo-otteluiden ensikertalaisiin. Vehkaperälle hetki löi Kouvolassa sunnuntaina kello 14.30.
Monien mielestä valinta osui enemmän kuin kohdalleen. Vehkaperä on kuulunut vuosikausia lajin aliarvostetuimpiin pelaajiin: mainiot ulkopelitaidot eivät näy tilastoissa.
"Pitää muistaa, että pesäpallopeli koostuu sekä sisä- että ulkopelistä", luokanopettaja valistaa.
Vuosi toisensa jälkeen Vehkaperän on jäänyt arvo-ottelusta rannalle. Mies kiistää, että hän olisi repinyt asiasta stressiä tai murhetta.
"Ei se ole sillä tavalla ollut tärkeä henkilökohtainen tavoite. Minun tavoitteeni ovat aina olleet joukkueen puolella."
Lause ei ole pelkkää sanahelinää, sillä Vehkaperä tunnetaan armottomana joukkuepelaajana. Miehen nykyinen seura Puijon Pesis keikkuu supersarjan kärkikahinoissa, ja Vehkaperä uskoo sen vaikuttaneen valintaansa.
"Kyllä se perustuu osittain joukkueen menestykseen. Itselläni on ollut joskus parempiakin alkukausia."
Värikäs mitalisuora
Vehkaperä ehti päästä menestyksen makuun Oulun Lipossa. Hän joutui Lipossa tuleen aikoinaan finaalisarjassa Jymyä vastaan vuonna 1995 ja sai hopeaa. Kolme vuotta myöhemmin oli Lipon kultajuhlien aika.
Kun Vehkaperä ja Lippo astuivat bussista syksyllä 2000 pronssimitalisteina Oulun keskustaan, hän tuskin uskoi, että seuraavat mitalijuhlat saavat odottaa.
Lippo kasasi kelpo joukkueita, mutta seuraan iskostui alisuorittamisen kierre. Kun Vehkaperä muutti kaudeksi 2006 Kouvolaan, vaikeudet eivät suinkaan loppuneet.
"Meillä oli Lipossa varsinkin vuonna 2005 hyvä porukka, mutta päästimme menestyksen käsistämme. Kyllähän noin keskimäärin on mukavampaa pelata ylemmässä kuin alemmassa loppusarjassa", Vehkaperä hymähtää.
"Kouvolassa homma oli kiinni aika pitkälle korvien välistä. Joukkueen itseluottamus meni nollille."
Nyt Vehkaperällä on sopimus Puijon Pesiksen kanssa. Kuopiolaisseura hamuaa tosissaan edelliskauden pronssin kirkastamista.
"Vaikka meillä on ollut loukkaantumisia, emme ole tinkineet kultatavoitteesta. Muistan vielä vuoden 1998 kultajuhlat Liposta. Ne ovat sellaisia juttuja ja tapahtumia, että niitä olisi mukava kokea vielä uudelleen."
Uran loppu häämöttää
Ensimmäinen aikuisten arvo-ottelu tuli Haukiputaan kasvatille kreivin aikaan. Vehkaperä myöntää, että ura saattaa olla paketissa Kuopion sopimuksen optiovuoden jälkeen syksyllä 2008.
Silloin Vehkaperällä olisi mahdollisesti reippaasti yli 300 ottelua pelattuna superin tasolla. Aika hyvin pelaajalta, joka ei käytännössä pelannut koskaan juniorijoukkueissa pesäpalloa.
Kova työ on kantanut eteenpäin. "Minulla on ollut motto, että se mikä tehdään, se tehdään kunnolla. Pesäpalloon menee sen verran paljon aikaa, että olisi hölmöä tehdä sitä puoliteholla."
Sunnuntai Kouvolassa jäi Vehkaperän kirjoihin mukavana virstanpylväänä.
"Ehkä tämä oli tunnustus siitä, että hommia on tehty oikein."